Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email
Share on reddit

Ranua on mainio kohde harjuksen perhokalastukseen

Lohijokena vahvasti tunnetusta Simojoesta ja perhokalastuksen MM-kisoista huolimatta Ranua ei ole paikkakuntatasolla noussut kovinkaan tunnetuksi virkistyskalastuskohteeksi. Tässä blogitekstissä esittelemme kuitenkin Ranuan perhokalastusmahdollisuuksia ja ennen kaikkea harjuksen kalastuksen kantilta. Tekstissä esittelen omat suosikkipaikkani Simojoen Ranuan puolisten koskipaikkojen osalta, jonka lisäksi kerron myös muutaman tärpin vähemmän tunnetulle Ranuanjoelle. 
Alamittainen harjus lähdössä vapauteen Ranuan Simojoella

Harjuksen kalastus Simojoella

Simojoki on tullut pääasiallisesti tunnetuksi lohijokena ja pitkälti tästä syystä joen Ranuanpuoleinen osio onkin jäänyt maineen osalta hieman unholaan. Lohen nousu pysähtyy nimittäin pääasiallisesti viimeistään Portimojärveen, jonka yläpuolella kalastus keskittyykin käytännössä täysin muihin kalalajeihin, joista kaikista arvostetuin, eli taimen on lähes kokonaan hävinnyt joesta viime vuosikymmenten aikana.

Simojokea on kunnostettu edellisen kerran vuosina 2002 – 2006. Kunnostuksen tarkoituksena oli palauttaa joki mahdollisimman lähelle perkausta edeltäviä aikoja. Joki oli aiemmin perattu uittoja varten 1940 – 1950-luvulla. Merkittävin kalastukseen liittyvä tapahtuma järjestettiin joella kesällä 2007, jolloin Simojoki isännöi perhokalastuksen MM-kisoja.

Omia suosikkikoskiani ja kokemuksia Simojoesta

Vaikka lohi ja taimen loistavatkin etenkin joen yläosilla poissaolollaan, niin erämainen ja varsin kirkkaalla vedellä varusteltu Simojoki on mielestäni varsin mainio kohde etenkin harjuksen ja miksipä ei myös erilaisten särkikalojen perhokalastukseen.

Simojoella saaliskalat ovat usein 30 sentin molemmin puolin ja suuret, yli 45cm harjukset, ovat ainakin omien kokemuksieni mukaan harvinaisempia. Vaikka aivan käsivarren Lapin harjusten mittoihin ei meidän vesillä päästäkään, niin voisin kokemuksesta sanoa, että erittäin harvoin Simojoelta joutuu palaamaan kotiin ilman yhtäkään ruokakalaa. Seuraavaksi kerron tarkemmin muutamasta omasta suosikkikoskestani Ranualla.

Kaitavirta (Välijoki)

Simojärvestä alkunsa saavalla joella kannattaa suunnata oikeastaan ensimmäisenä varsinaisesti tunnetulle Välijoelle, joka virtaa Kortejärven ja Auralammen välissä ennen Simojoen varsinaista alkamista. Tällä lyhyellä pätkällä vierailun arvoinen paikka on Kaitavirta, joka sijaitsee Koivuperäntieltä löytyvän sillan yläpuolella ja kohdalla.

Kaitavirralla kalastettava alue on vain muutaman kymmenen metrin mittainen, mutta kyseessä on sekä erittäin helposti saavutettavissa oleva kohde että erittäin kirkasvetinen ja sorapohjainen koski. Kyseessä on lisäksi Ranuan puolella yksi niistä harvoista paikoissa, joissa olen kokenut pintaperholla kalastamisen kokeilemisen arvoiseksi. Harjuksen lisäksi Kaitavirralla vapaa saattaa taivuttaa mutkalle myös esimerkiksi suurikokoinen säynävä. Simojoen osalta maininnan arvoista on aina myös se, että mitä lähemmäs Simojärveä ollaan, sitä parempi mahdollisuus myös vahinkotaimeneen on olemassa.

Kaitavirta on monille Simojoen kävijöille vakikohde ja määrällisesti suuristakin harjussaaliista olen kuullut puhuttavan. Omalta osaltani harjushavainnot ovat kuitenkin jääneet yksittäisiin ja alamittaisiin kaloihin. Kesällä 2020 koin kuitenkin erittäin mukavan kokemuksen Kaitavirran vuolaammalla osiolla, kun perhooni tarrasi noin kiloinen säynävä, joka päätyi noin vartin väsyttelyn päätteeksi savustettavaksi ja ruokalautaselle saakka.

Aurakoski ja Saarikoski

Perhokalastusta Simojoen Aurakoskella
Alkavaa ruskaa Aurakoskella vuonna 2018

Ranuan puolelta ehkäpä tunnetuimmat perhokalastuskohteet löytyvän Auralammen alapuolelta. Peräkkäin joessa sijaitsevat Aura- ja Saarikoski ovatkin ehdottomasti vierailemisen arvoisia, perhokalastukseen mainiosta soveltuvia koskia, läpi koko kesäkauden ajan. Joskin jälkimmäisenä mainittu on etenkin matalavetisten kesien aikana hieman turhan matala mittakalan jahtaamiseen.

Olen itse keskittänyt kalastuksen tällä alueella lähinnä juhannuksen jälkeisestä ajasta alkusyksyyn, minkä vuoksi Aurakoski on näistä kahdesta koskesta minulle huomattavasti tutumpi paikka. Koskelle on mahdollista ajaa sekä Pekkalantien varresta kääntyvältä Aurakoskentieltä että myöhemmin Koivuperäntieltä kääntyvältä Auralammentieltä. Näistä ensin mainittua kautta matka tulee Ranualta hieman lyhyemmäksi, mutta tien osalta huomioimisen arvoista on se, että kyseisen hiekkatien loppu on kovin kapea ja tästä johtuen mahdollisia vastaantulijoita joutuu hyvin todennäköisesti väistämään peruuttamalla takaisin tulosuuntaan.

Aurakoski on koko Simojoen alueelta yksi omista suosikkikohteistani ja kalamäärät sekä kalojen keskikoko ovat usein varsin suuria. Parhaimmalla yksittäisellä reissulla näytillä kävi noin 15 alamitan molemmin puolin ollutta harjusta, joista kaikki yhtä ruokakalaa lukuunottamatta saivat jatkaa elämäänsä. Hurjimmat kyydit tarjosi kuitenkin valtava hauki, joka kiinnostui siiman päässä olleesta varsin suuresta harjuksesta, jonka suurpeto vei lopulta mennessään taivutettuaan ensin kolmosluokan vapani mutkalla kahvasta alaspäin.

Aurakosken puolella oma suosikkikohtani on kosken melko yläosilla, jossa virtaa halkoo pieni saari. Heti saaren alapuolella on pienimuotoinen putous ja suuri kivenlohkare, jonka alapuolella on erinomainen ottipaikka sekä harjukselle että särjille. Toinen maininnan arvoinen kohta Aurakoskessa on kyseisen saaren Aurakoskentien puoli, joka on varsin syvää ja vuolasta, joskin tasaista virtaa. Tästä kohtaa olen nostanut useita mitan täyttäviä harjuksia. Saaresta ylöspäin aina kosken niskalle saakka harjusta on varsin tasaisesti ja saaliitta ei varmasti jää noillakaan alueilla.

Toivakan alue (Haapakoski, Toivakkakoski ja Pikku-Toivakka)

Toivakkakoski matalan veden aikaan kesällä 2018
Toivakkakoski matalan veden aikaan kesällä 2018

Simojokea alaspäin mentäessä seuraava suosikkialueeni tulee Toivakan tienoilla. Toivakan ja Saarikosken väliin mahtuu toki myöskin esimerkiksi komeista sorakoistaan tunnettu Honkakoski, josta omat kalastuskokemukseni viime vuosilta rajoittuvat kuitenkin yhteen erittäin matalan veden aikaan ajoittuneeseen pistoon kesällä 2019, jolloin erittäin matalana virranneesta koskesta saadut kalakontaktit rajoittuivat hyvin pieniin harjuksiin sekä todella moniin särkikaloihin. Vierailun Honkakoskella laitan kuitenkin nyt ylös omaan kalakalenteriini kesälle 2021.

Toivakan alueella koskia on yhteensä kolme kappaletta: ylimpänä Haapakoski, jota seuraavat Toivakankosket, eli Pikku- ja Iso-Toivakka. Haapakosken rantaan johtava tie on yksityinen mökkitie, jonka alussa on suljettu rautapuomi. Toivakan alueella kalalla käydessäni olen jättänyt auton tämän puomin kupeeseen, kysyttyäni ensin luvan Toivakantien varressa asuvan talon ystävälliseltä isännältä. Toinen keino koskelle pääsemiselle on jättää auto Pekkalantien varteen ja tarpoa joen laitaan soiden ja metsien läpi. Molempia tapoja kokeilleena voin suositella näistä ensimmäistä.

Koskista ylin, eli Haapakoski on yksi koko joen kapeimmista kohdista. Varsin helposti koko joen leveydeltä kalastettavissa oleva koski on noin 30 – 40 metrin pituinen ja erittäin mielenkiintoinen perhokalastusalue, joka yllätti minut suuresti ensivierailuni aikana kesällä 2017. Sain nimittäin tältä varsin lyhyeltä alueelta parin tunnin kalastussession aikana yli 20 varsin hyvän kokoista harjusta. Tätä hienoa kalastussessiota varjostaa kuitenkin hieman muisto siitä, että karkuutin saman reissun aikana elämäni tähän mennessä ainoan Simojoen taimenen. Olin tuossa väsytystaistossa nähdäkseni jo voitolla, mutta kala onnistui onnekseen karkaamaan rannan läheisyydessä tapahtuneen korkean hypyn aikana. 

Haapakoski loisti myös perhokalastuksen MM-kisoissa kesällä 2007, sillä tiettävästi tuolloin juuri tältä poolilta saatiin suurin yksittäinen määrä (27kpl) harjusta. Toiselle sijalle kyseisessä kategoriassa tuli oman käsitykseni mukaan jo ylempänä mainittu Kaitavirta.

Noin sata metriä Haapakoskesta alaspäin sijaitsevat aiemmin mm. suurtaimenen ottipaikkana tunnetut Toivakankosket. Toivakka on paikkana erittäin voimakasvirtainen ja etenkin matalan veden aikaan todella haastava kalastettava, sillä syvät kohdat koskessa ovat tuolloin vähissä.

Molemmat Toivakkakosket ovat minulle vielä tässä vaiheessa hieman tuntemattomampia paikkoja, sillä olen yleensä liikkunut tuolla alueella vedenkorkeuden ollessa jo vähän turhankin matalalla. Kesän 2021 kalakalenteriin laitankin ehdottomasti ylös, että Toivakassa pitää käydä nimenomaan silloin, kun koski on paremmin kalastettavissa. 

Veneheiton nivat

Harjuksen perhokalastusta Veneheiton nivoilla Ranuan Simojoella
Reilu kilon painoinen harjus taivuttamassa AFTM #6-luokan vapaa Veneheitossa kesällä 2017

Pekkalantien ylittävän Simojoen sillan alapuolella sijaitsevilla Veneheiton nivoilla tulee aina olemaan erityinen paikka omassa sydämessäni. Nimenomaan Veneheitosta nostin nimittäin ylös tähän mennessä elämäni ainoan yli kilon harjuksen, joka tarttui siimaani heinäkuun puolivälissä kesällä 2017.

Veneheiton niva itsessään on erittäin kapea, mutta syvä kohta Simojoesta, jossa virtaus on etenkin kesällä varsin rauhallista. Syvyyttä virran keskellä on varmasti monta metriä. Tämä näkyy selvästi myös saaliskalojen variaatiossa, sillä myös suureksi kasvava hauki on sekä Veneheiton nivan niskalla sekä itse virta-alueella varsin tavallinen saalis.

Veneheiton nivojen alapuolelta löytyy lisäksi yksi koskialue, joka on varsinkin keskikesällä harmillisen matala. Tästä huolimatta olen tainnut lähes jokaisella kalastuskerrallani nostanut koskesta vähintäänkin yhden alamitan täyttävän harjuksen.

Veneheiton nivoille on mahdollista saapua joko Simojoen sillan kupeesta veneellä laskemalla tai patikoimalla Kelukkavaaran tien varresta pääasiallisesti metsäpolkua pitkin. Veneheitossa on myös mahdollista yöpyä kallion päällä esimerkiksi teltassa tai riippumatossa. Samalla kalliolla on myös helppo tulistella. 

Toljankoski

Toljankoski Simojoella
Toljankosken Harrikosteen yläpuolinen pooli korkean veden aikaan kesällä 2015

Toljan Rynkässä sijaitsevalla Toljankoskella on edelleen varsin legendaarinen maine etenkin paikallisten perhokalastajien parissa. Tämä siitäkin huolimatta, että koskessa varsin yleisesti esiintynyt taimen on hävinnyt entisiltä asuinsijoiltaan Simojoen kunnostusten jälkeen.

Tykkään itse ajella Toljankoskelle poikkeuksetta Rynkänpuolen kautta, sillä toiselta puolelta koskelle mentäessä joen pääuoma on huomattavasti vaikeammin tavoitettavissa. Toiselta puolelta joelle mentäessä joutuu koskelle päästäkseen lisäksi patikoimaan suo- ja metsätaipaleiden lävitse useampien kilometrien verran. Toljantien puolelta mentäessä tosin plussaa on annettava tosin siitä, että tällä puolella on ainakin aiemmin ollut pitkospuut aina jokirantaan saakka ja joen rannalla kota, jossa on tulistelemisen lisäksi mahdollista myös yöpyä.

Toljankoskea voisi kuvailla haastavaksi kohteeksi useammastakin eri syystä. Vaikka harjuskanta koskella on elinvoimainen ja jopa runsas, ei kalan saamiselle Toljassa ole olemassa minkäänlaisia takeita. Osaava ja koskeen tottunut kalastaja tekee varmasti Toljankoskella kovaa jälkeä, mutta ainakin minä olen huomannut tällä koskella erittäin selvästi sen, että kala ei läheskään aina nappaa samoihin perhoihin kuin aiemmilla kerroilla. Omaa tyyliään joutuu siis hyvin usein varioimaan. Toinen haastava seikka on Toljankoskella kahlaaminen. Kosken pohja muodostuu nimittäin suurelta osin isoista lohkareista, jotka ovat paitsi teräväreunaisia, niin myös liikkuvia. Toljassa kannattaa kahlatessa olla siis erityisen huolellinen.

Toljankoskella paras ottialue löytyy nähdäkseni aivan joen rannalta löytyvän Harrikoste -mökin yläpuolelta. Ennen rajua ja vuolasta pudotusta koskesta löytyy tasaisena virtaava ja syvä virta-alue, josta harjusta tavoittaa yleensä aina. Kalojen keskikoko on usein 30 sentin alapuolella, mutta kyllä joukkoon mahtuu yleensä myös isompia yksilöitä.

Toljankoski on kalastuspituudeltaan erittäin pitkä ja omat pistoni jäävät koskella yleensä niskan ja Harrikosteen väliseen alueeseen. Tulevana kesänä olen kuitenkin suunnitellut käyväni Toljassa myös siten, että keskitän kalastuksen pääasiallisesti Harrikosteen alapuoliseen alueeseen, jossa kalastettavaa aluetta riittää satojen metrien verran. Toljankosken isoimman harjuksen (n. 40cm) olen saanut hieman Harrikosteesta alaspäin joen toisella puolella olevan saaren rannan tuntumassa olevasta rauhallisemmasta poolista.

Myllykoski

Simojoen Myllykoski Ranualla

Saukkojärven alapuolella sijaitseva Myllykoski lienee mainituista Simojoen koskista se vähiten tunnettu. Kyseessä on kuitenkin erittän mielenkiintoinen ja helposti saavutettavissa oleva koski, joka on ainakin omien kokemuksieni perusteella jopa suurharjuksen ottipaikka. Myös satunnaisista taimenista olen kuullut huhua.

Itse koskelle pääseminen on hyvin helppoa. Ranualta päin ajetaan kohti Rovaniemeä ja vasemmalle kääntyvän Petsamontien ohi. Tämän jälkeen käännytään ensimmäisestä mahdollisesta paikasta oikealle, Toljantielle. Toljantietä ajetaan muutaman kilometrin verran, kunnes tiellä tulee selvä mutka oikealle puolelle. Oikea paikka auton pysäköintiin löytyy tien vasemmalta puolelta, jossa on havaittavissa tieliittymä. Itse koskelle kävellään metsän läpi, matkaa jokirantaan on vain reilut sata metriä.

Myllykosken niska on erittäin syvä ja mielenkiintoisen oloinen paikka, jonka kalalajistoa olisi erittäin mielenkiintoista testailla esimerkiksi isohkolla uistimella. En pidä ollenkaan mahdottomana ajatuksena, että niskalta löytyisi jonkin verran myös taimenta.

Myllykoskella kalastus keskittyy omalta osaltani joen keskeltä löytyvän voimakkaan päävirran molemmille puolille, joissa harjus tarraa perhoon pääasiallisesti syvien monttujen kohdalla. Tämän paikan suurimmin harjukseni olenkin saanut hieman sattumalta, kun heitin pidemmän heiton päävirran yli ”joen toiselle puolelle”, josta sain huonommalla tuntumallakin niin voimakkaan tärpin, että sain kalan hyvin tarttumaan. Tämä kyseinen n. 40cm yksilö päätyikin lopulta ruokalautaselle kalakeiton muodossa.

Toljamonkoski

Toljamonkoski Simojoki Ranua
Toljamonkosken niska-alue oli vielä 2000-luvun alussa loistava harjuksen pintaperhokalastuspaikka

Petsamontien varresta löytyy oikeastaan useampiakin käymisen arvoisia paikkoja, joista voisin mainita Toljamonkosken lisäksi ainakin Simojoen sillan yläpuolella sijaitsevan Leppikosken. Haasteetta näille tien lähettyvillä sijaitseville koskille aiheutta kuitenkin joen rannoilta löytyvä asutus sekä mökit, joita löytyy lähestulkoon jokaisen kosken rannoilta. Autollakin liikkeellä ollessa joutuu jokirantaan kävelemään joko Petsamontien varresta tai siten, että auton jättämiselle talon tai mökin pihapiiriin käy kysymässä luvan.

Petsamontien varressa sijaitsevista koskista tunnen itse parhaiten Toljamonkosken, jossa olen käynyt kalastamassa joka vuosi vuodesta 2001 eteenpäin. Vaikka kyseisellä koskella onkin erityinen paikka myös tunnepuolella, niin voin aivan rehellisesti sanoa, että kyseessä on myös erittäin hyvä harjuksen kalastuspaikka, jossa myös kalastuspituutta riittää satojen metrien verran.

Omien kokemuksieni mukaan Toljamonkoskella kannattaa suunnata oikeastaan heti kättelyssä kohtaan, jossa joki tekee lähes 90 asteen mutkan. Tätä ylempänä en nimittäin ole koskaan törmännyt yhteenkään lohensukuiseen kalaan. Tämä kyseinen mutka on myös mielestäni koko kosken paras ottipaikka. Kyseessä on erittäin syvä ja suhteellisen rauhallinen virranalue, jossa harjukset kuitenkin hakevat perhoa ajoittain erittäin ahnaasti myös pinnan tuntumasta. Muutamien metrien päässä rannasta on parikin isoa kiveä, joiden päältä heittäminen onnistuu oikeinkin mukavasti.

Toljamonkoskella ottipaikat jatkuvat aina kosken alapuolelta löytyvään leveään suvantoon saakka ja mitallisia harjuksia olen koskesta nostanut useita koko tältä matkalta. Elämäni ensimmäisen mitallisen harjuksen sain kesällä 2002 kaikkein kovimpia kuohuja edeltävästä erittäin kauniista nivamaisesta osuudesta, joka on myöskin kalastamisen arvoinen esimerkiksi hitaasti uppoavalla leechillä.

Toljamonkoskella kalastettessa kannattaa ottaa huomioon se, että joen rannasta löytyy mökkiasutusta. Fiksuin tapa koskelle siirtymiseen onkin jättää auto esimerkiksi Petsamontien varteen, josta kävelymatkaa koskelle on ehkäpä joitain satoja metrejä.

Portimojärven alapuolella sijaitseva Toljamonkoski on lisäksi sellaista aluetta, jossa myös lohihavaintoja on tehty säännöllisesti aina näihin päiviin saakka. Ennen Simojoen kunnostuksia kosken niska-alue oli erittäin potentiaalista harjuksen pintaperhokalastusaluetta. Tulen varmasti ikuisesti muistamaan esimerkiksi juhannusaaton 2003, jolloin koko niska-alue suorastaan kiehui harjusten tuikeista vesiperhosten muniessa jokeen.

Vareskoski

Vareskoski Simojoella

Seuraavan suosikkikoskeni sijaitsee aivan Ranuan ja Simon rajan tuntumassa. Vareskoski on muutaman vierailun aikana jättänyt minuun niin lähtemättömän vaikutuksen, että se kuuluu ehdottomasti mukaan myös tälle listalle.

Ranualta tultaessa kosken kohta on varsin helppo tunnistaa, sillä kyseessä on Simoon vievällä maantiellä lyhyehkö suora pätkä, jonka oikealla puolella avautuu todella vaikuttavan näköiset pellot sekä maatila. Koskelle päästäkseen auto tulee parkkeerata pellon laitaan levikkeelle, jonka jälkeen kävelyä joen rantaan on edessä joitain satoja metrejä.

Kiinnostuin aikoinaan Vareskoskesta kuultuani vahvan huhun siitä, että koskesta löytyy myös taimenia. Tämä on varsin helppo uskoa, sillä tämän kosken pohjanlaatua voi verrata Ranuan puolen koskista käytännössä ainoastaan aivan joen yläosilta löytyvään Kaitavirtaan. Puhdas sorasta ja hiekasta koostuva pohja palvelee sekä taimenen että harjuksen selviytymistä koskessa.

Vareksella käynnit ovat omalta osaltani rajoittuneet tähän mennessä yksittäisiin pistoihin, mutta ilman mittaharjusta olen jäänyt ainoastaan tulvakesänä 2020. Vareksella erittäin hyviä ottipaikkoja ovat esimerkiksi monien mutkien sisäkurvit, joissa harjuksia voi tavoittaa hyvinkin läheltä rantaa. Erittäin potentiaalisen oloinen paikka löytyy myös kosken alkupään kovimpien kuohujen jälkeen, jossa joki tekee noin 45 asteen mutkan. Tästä kohtaa virran keskivaiheilta löytyy syvä ja voimakas virranosio, joka voisi hyvinkin olla jopa suurtaimenen saalistusaluetta. Tässä kohtaa siiman päähän kannattaakin ehdottomasti kokeilla esimerkiksi jonkinlaista tinselistä sidottua striimeriä tai jonkinlaista muddler-perhoa.

Tekstissä mainittujen koskikohteiden sijaintikartta:

Unohdettu joki

Kuten jo Simojokea koskevan osion alussa mainitsin, huomio Simojoella osalta keskittyy tänä päivänä käytännössä kokonaan loheen ja täten pääasiallisesti Simon puolelle. Tämä on hyvin havaittavissa monista asioista, räikeimmin ehkäpä siitä, että esimerkiksi Simojoki.com -nettisivustolla käsitellään ainoastaan joen Simon puoleista osioa. Myös erilaiset kalastajia koskevat palvelut, kuten tulipaikat ja laavut on Ranuan puolelta hävinneet lähes täysin. Suosituista kohteista laavut on purettu pois esimerkiksi Toivakkakosken ja Saarikosken rannoilta. Erittäin harmillista on myöskin Simojoen Ranuan puoleisten koskien poistuminen Infogis-karttapalvelusta.

Simojoen Ranuan puolisen osion vaipuminen unholaan on harmillinen asia etenkin Simojärven ja joen taimenen kannalta. Simojärvellä ammattikalastajana toimiva Petri Manninen on tehnyt jo vuosien ajan aktiivista ja pyyteetöntä työtä taimenkannan elvyttämiseksi ja myös konkreettisia toimia Simojärven taimenen hyväksi lienee luvassa jo lähivuosien aikana. Aihe kuitenkin ansaitsisi huomattavasti suurempaa huomiota myös koko valtakunnan tasolla. Myös joella vuosikausia kalastaneet ja lupia maksaneet vapaa-ajankalastajat ansaitsivat mielestäni huomattavasti enemmän nimenomaan luvanmyyjän suunnalta.

Ranuanjoki

Ranuan kirkonkylän keskustasta sijaitsevasta Takajärvestä alkunsa saava Ranuanjoki oli menneinä vuosikymmeninä erittäin suosittu virkistyskalastuspaikka etenkin joen varressa sijaitsevissa sivukylissä, kuten Asmunnissa asuvien keskuudessa. Ranuanjoen vedenlaatu on kuitenkin laskenut merkittävästi viime vuosikymmenten aikana ja tätä nykyä harjuksen kalastus keskittyykin Asmunnin kylältä alaspäin sijaitseville joen osille.

Ranuanjoen osalta on hyvä ottaa huomioon se, että joki on etenkin kesän puolivälin jälkeen usein kovin matala. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kalastus kannattaa ajoittaa pääasiallisesti joko kesäkuun ensimmäiselle puoliskolle tai vastaavasti tulvakesiin, jollainen nähtiin muun muassa vuonna 2020. Tuolloin kalastuskausi Ranuanjoellakin jatkui aina syksyyn saakka.

Jokikangas

Ässänkoski Ranuanjoella

Jokikangas sijaitsee Asmuntin kylän läheisyydessä, noin 23 kilometrin päässä Ranualta Pudasjärvelle päin. Jokikankaalle päästäkseen käännytään ennen Asmuntiin saapumista vasemmalle Sääskisuon tielle, jota ajetaan noin kolmen kilometrin verran, jonka jälkeen vastaan tulee Ranuanioen ylittävä silta. Siltaa edeltää varsin suurikokoinen levike, johon saa kerrallaan useammankin auton parkkiin.

Ranuanjoen sillan yläpuolelta löytyy koski, joka kulkee nimellä Ässänkoski. Tämä koski sijaitsee peltojen kohdalla, jonka vuoksi takaheittotilaa jokirannassa on tarjolla kosolti. Kyseessä on varsin tasaisesti virtaava ja Ranuanjoen normiin nähden mukavan syvä koski, jossa on mukavasti myös mitallista harjusta. 

Ässänkosken lähettyviltä löytyy lisäksi toinen koski, joka on nimeltään Petäjäkoski. Tämä koski sijaitsee Ässänkoskesta alavirtaan, kohdassa, jossa Ranuanjoki tekee noin 90 asteen mutkan. 

Petäjäkoski on kalastuspituudeltaan vain kymmenien metrien pituinen, mutta ominaisuuksiltaan erittäin mielenkiintoisen oloinen paikka. Kesäkuun lopulla 2020 sain joen yli taipuneen puun alta lukuisia voimakkaita tärppejä, mutta ylös saakka ainoastaan muutaman pienehkön harjuksen. Etenkin korkean veden aikaan koen kuitenkin, että tältä paikalta voi tavoittaa hyvinkin jopa mitallisia harjuksia.  

Nastankoski

Petäjäkoski Ranuanjoella

Seuraava mainitsemin arvoinen paikka Ranuanjoella on vähän matkan päässä jokea alaspäin sijaitseva Nastankoski. Nastankoskelle pääsee ajamalla Jokikankaalta eteenpäin Sääskisuontietä, josta kääntyy oikealle tie kohti Lamminkylää, josta puolestaan kääntyy noin 300 metrin päässä tie suoraan koskelle. Kävin paikanpäällä syyskesällä 2020 ja en suosittele tämän tien ajamista ainakaan matalapohjaisella autolla. Helpompi paikka löytyy tästä noin 200 metrin päästä, kohdassa jossa tien vasemmalla puolella on talo. Talon kohdalla auton voi laittaa parkkiin tien oikeaan laitaan, josta lähtee polku, joka vie suoraan kosken alaosalle.

Nastankoski on pituudeltaan pitkähkö koski, jota vierustaa koko matkalta hyvin poljettu kulkureitti. Virtaama koskella on tasaista ja varsinaisia kuohuja ei koskessa ole käytännössä ollenkaan. Syvyytensä puolesta Nastankoski on harmillisen matala. Jopa tulvakesänä 2020 vesi ylettyi elokuun lopulla vain noin polveen saakka. 

Kalaa koskessa tuntui kuitenkin olevan jonkin verran ja sain lyhyen, noin tunnin kalastussession aikana lukuisia 20 – 30 sentin harjuksia. 

Nastankoskesta alaspäin löytyy myös muita koskia, joita ovat esimerkiksi Rupulinkoski, Hautakoski , Tavinkoski ja Ellinkoski, näissä en ole kuitenkaan ainakaan vielä koskaan käynyt. Karttojen perusteella nämä kosket sijaisevat paikoissa, jotka vaativat jo hieman enemmän kävelyä, koska ainakaan minun tietääkseni näille koskille ei ole olemassa varsinaisia tieyhteyksiä.  Näyttäis tuolta Lamminkylän harjusta näyttäisi menevän jonkinlainen tie Rupulinkoskelle, mutta ainakaan autolla tuollaisille teille ei uskalla lähteä onneaan kokeilemaan. 

Ranuanjoen koskikartta:

Välineet ja tekniikat

Perhokalastukseen on etenkin viimeisen vuosikymmenen ajan tullut hyvinkin tarkkaan tiettyihin määreisiin sidottuja tekniikoita, joista etenkin ns. French nymphing on ottanut vahvasti roolia myös kotimaisessa perhokalastusskenessä. En voi kuitenkaan itse sanoa vihkiytyneeni mihinkään tiettyyn muottiin. Esimerkiksi perhosiiman käyttäminen kalastuksessa pelkän ohuen perukkeen sijaan on edelleen olennainen osa omaa kalastustani. Tehokkuudessa tässä ehkä häviää jonkin verran, mutta en ole rehellisesti sanottuna koskaan kokenut saavani liian vähän kalaa. Minua tämä ei siis häiritse.

Pääasiallisesti kalastan sekä Simojoella että Ranuanjoella aika lailla samalla tavalla. Kalastukseni on varmaan noin 80 prosenttisesti lyhyellä siimalla ja mahdollisimman hyvällä tuntumalla tapahtuvaa nymfikalastusta, jossa pyrin kalastamaan tiettyjä virranalueita mahdollisimman tarkasti ja mahdollisimman lähellä joen pohjaa. Viimeiset kaksi vuotta olen kalastanut lähestulkoon pelkästään AFTM #3 luokan vavalla, jolla mittaa on 10 jalkaa, eli noin kolme metriä. Perukkeena olen käyttänyt noin puolentoista vavan mittaista ja kärkeä kohti hieman ohenevaa fluorocarbonperuketta. Perukkeen tyvi on yleensä noin 0,25mm paksu ja kärjessä siiman paksuus on joko 0,21 tai 0,18mm.

Perhoista parhaiten ovat toimineet erilaiset nymfi- ja larvamallit pääasiallisesti koukkukoossa 12 tai 14. Omia suosikkejani yksittäisistä perhoista ovat etenkin jäniksenkarvasta sidottavat Hare’s Ear Nymphit (sidontavideo YouTubessa) erilaisina väri- ja sidontavariaatioina. Myös muut perinteiset perhot, kuten ihan yksinkertainen Pheasant Tail-nymfit sekä erilaiset pienet larvat ovat toimineet sekä Simojoella että Ranuanjoella erinomaisesti. Striimereiden puolelta sodankyläläisen perhonsidontavelhon Ariko Miettisen Arikon pikku muddler (sidontavideo YouTubessa) on ollut etenkin loppukesästä erittäin kova peli harjukselle monissakin eri koskissa. Tärpit pikkustriimeriin ovat usein rajuja ja harjukset yltyvät usein hakemaan perhon aivan joen pinnasta heti heiton jälkeen.

Simojoella kahlaaminen on vähintäänkin suositeltavaa valtaosassa mainituista paikoista. Ranuanjoella tulee puolestaan hyvin toimeen myös pelkillä kumisaappailla ja joki on monin paikoin helposti kalastettavissa koko leveydeltään myös perholla.

Jaa tämä teksti

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email
Share on reddit

Tutustu muihin blogiteksteihimme

Ranuan Eläinpuiston vierailu talvella. Kuvassa eläinpuiston jääkarhut.
Yleistieto

Ranuan Eläinpuistolle uusi jääkarhu

Jääkarhuemo Venuksen aika Ranuan Eläinpuiston ainoana jääkarhuna jäi lyhyeksi, sillä joulukuussa Englannin Doncasteriin muuttaneen Sisu-uroksen tilalle Ranuan Eläinpuistolle saapui helmikuun 24. päivänä 15-vuotias urosjääkarhu Nord.

Lue lisää »
Vierailu Vaaran porotilalla Ranuall talvella
Luonto ja aktiviteetit

Kokemuksia turistioppaana toimimisesta Lapissa

Asiakaspalvelutehtävissä toimivia henkilöitä voi hyvällä syyllä kuvailla koko Lapin matkailun selkärangaksi. Onnistuneet asiakaspalvelukokemukset saavat samat asiakkaat palaamaan samaan matkakohteeseen vuodesta toiseen sekä auttavat totta kai tuomaan uusia asiakkaita, kun positiiviset kokemukset leviävät sekä perinteisen puskaradion että sosiaalisten medioiden kautta. Tässä blogissa kerron hieman omista kokemuksistani erä/turistioppaana toimimisesta.

Lue lisää »
Porotokka Ranuan Vaaran porotilalla
Yleistieto

Yli 10 mielenkiintoista faktaa Lapista

Kuinka pitkään yötön yö tai kaamos kestävät? kuinka suuri Lappi on? Paljonko Lapissa asuu ihmisiä? Entäpä poroja? Onko Suomessa jääkarhuja? Näihin ja moniin muihin Lappiin liittyviin kysymyksiin löydät vastauksen tästä blogitekstistä, jossa kerromme yli 10 mielenkiintoista faktaa nimenomaan Suomen Lappiin liittyen.

Lue lisää »
Kaunis talvinen maisema ja revontulet Ranualla
Luonto ja aktiviteetit

10 vinkkiä revontulten valokuvaamiseen Lapissa talvella

Revontulten kuvauskausi Napapiirin tuntumassa kestää elokuun puolivälistä aina huhtikuun alkuun saakka. Koko talvi onkin varsin oivallista aikaa taivaan tulten bongaamiseen pohjoisella taivaalla. Tässä blogitekstissä annamme yhteensä kymmenen hyödyllistä vinkkiä revontulten valokuvaamiseen talvella.

Lue lisää »
Tapahtumat

Ranuan Eläinpuiston talvirieha

Ranuan tapahtumavuosi 2021 pyörähtää käyntiin Eläinpuistolla järjestettävällä koko perheen talviriehatapahtumalla. Tapahtuma järjestetään kahtena ajankohtana. Ensimmäinen talvirieha pidetään lauantaina 6.3 ja jälkimmäinen torstaina 11.3.

Lue lisää »

Oliko teksti kiinnostava? Liity postituslistallemme.

Lähetä palautetta

Herättikö blogiteksti jonkinlaisia ajatuksia tai kysymyksiä vai jäikö jotain mielestäsi puuttumaan? Lähetä palautetta alla olevan yhteydenottolomakkeen kautta.