Maastohiihto on hyvä harrastus sekä keholle että mielelle

Share on whatsapp
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email
Paksun ja pysyvän lumikerroksen pitäisi saapua Ranuan korkeuksille aivan lähipäivinä. Näin talven kynnyksellä onkin hyvä aika kirjoittaa hieman maastohiihdosta ja siitä, miten minä olen kokenut tämän hienon lajin harrastusmielessä.
Hiihtolatu Ranualla

Hiihtoharrastuksen alku

Hiihtoharrastuksen aloittaminen tapahtui omalta osaltani samalla tavalla kuin monen muun suomalaisen aikuisen kohdalla on päässyt käymään. Kyseessä oli siis lajin pariin paluu aikuisiällä, vuosien tauon jälkeen.

Tämä on käsittääkseni varsin yleinen trendi Suomessa ja suurena syynä tälle on se, että ”lapset pakotetaan” hiihtämään kouluvuosina, mikä saa monet lähestulkoon vihaamaan tätä suosittua ja erittäin perinteikästä talviurheilulajia.

Omalla kohdallani viha ei ole varsinaisesti koskaan kuvannut suhtautumista maastohiihtoa kohtaan, mutta kouluvuosien jälkeen lajin harrastamisen tuli kuitenkin varmaan noin kymmenen vuotta kestänyt tauko. Paluu hiihdon pariin tapahtuikin hieman yllättäen kevättalvella 2013, jolloin olin putkiremontin vuoksi evakossa Rovaniemen asunnostani ja asuin tuolloin muutaman viikon verran Ranualla.

Tekeminen oli tuolloin vähissä ja koska harrastin jo tuolloin urheilua varsin monipuolisesti, päätin eräänä päivänä napata isäni lasikuituiset luistelusukset ja tehdä paluun laduille.

”Ensikokemus” oli tuolloin lähestulkoon karmaiseva, sillä jaksoin hiihtää pitkään voitelematta olleilla suksilla vain lyhyen lenkin, joka sekin oli lähestulkoon kärsimystä. Heti lenkin jälkeen päätin, että en hiihdä varmasti enää ikinä.

Samana iltana saunassa istuessa ajatukset olivat kuitenkin pehmentyneet jo sen verran, että asiaa osasi lähestyä hieman eri tavalla. ”Jos sukset voitelee, niin varmasti kulkee paremmin” ja ”miksipä ei voisi kokeilla uudestaan”.

Palasin ladulle heti seuraavana päivänä ja pikaluistolle voidellut sukset liikkuivatkin keväisellä lumella jo aivan eri tahtiin. Tällä oli valtava merkitys etenkin henkiselle puolelle, kun omakin mieli ymmärsi sen, että ei se kunto ollutkaan niin heikko kuin oli ajatellut. Toisaalta myös keho oli varmasti toisella kerralla huomattavasti valmiimpi uudenlaiselle rasitukselle.

Omien suksien hankinta

Fischer RCS Skating Vasa luistelusukset
Nämä Fischerin luistelusukset ovat kuljettaneet minua varsin monenlaisilla keleillä

Hiihdin kyseisen parin viikon aikana Ranualla lähestulkoon päivittäin ja lenkit pitenivät nopeassa ajassa 15 – 20 kilometriin. Paluu Rovaniemelle koitti kuitenkin pian ja hiihtokausi oli samalla ohi, sillä kevät oli ehtinyt edetä jo toukokuun alkuun.

Hiihto ei oikeastaan hiipinyt mieleen kesän eikä syksyn aikana, vaikka harjoittelinkin aktiivisesti mm. pitkän matkan juoksua, jalkapalloa ja futsalia. Kunto kehittyi etenkin syksyn 2013 aikana kovaa vauhtia, sillä saatoin hyvin treenata 5-6 kertaa viikossa.

Omien suksien hankinta tapahtui hieman spontaanisti marraskuussa 2013. Olin tuolloin lähtenyt kaverini seuraksi talvitakin hankintaan paikalliseen Stadiumiin ja päädyin syystä tai toisesta katselemaan suksia.

Edellisen talven suksimallit olivat tuolloin hyvässä alennuksessa ja liikkeessä töissä ollut ”kaverin kaveri” alkoikin innolla kasaamaan luistelusuksipakettia hyvään ”asevelihintaan”.

Tiesin Korkalovaaran hiihtolatujen sijaitsevan varsin lähellä silloista asuntoani ja en jäänyt juurikaan edes miettimään, ostaisinko sukset vai ei. Rahatilanne oli tuolloin tiukka, mutta on niitä huonompiakin heräteostoksia varmasti tullut tehtyä.

Ensimmäinen talvi Rovaniemellä jäi hiihtoharrastuksen osalta aika torsoksi. En muista tarkalleen, kuinka paljon hiihdin tuolloin, mutta uusi harrastus jäi kuitenkin kevyesti muiden aktiviteettien varjoon. Tuon talven osalta hiihdettyjä kilometrejä tuli korkeintaan satoja, todennäköisesti ei sitäkään.

Paluu harrastuksen pariin Ranualla

Maastohiihtoladut Ranualla
Ranualla on ensiluokkaisen hyvät hiihtoladut maastohiihdon harrastamiseen

Seuraava paluu hiihdon pariin tapahtui syystalvella 2015, jolloin asuin jälleen Portugalissa vietetyn kevään jälkeen Ranualla. Edellisen vajaan parin vuoden aikana olin aktivoitunut yhä entisestään urheilun saralla ja esimerkiksi syksyllä 2015 juossut todella pitkiä lenkkejä Ranuan pururadalla.

Ensilumi satoi tuona syksynä varsin aikaisessa vaiheessa, ja Ranualla tämä tarkoittaa yleensä sitä, että hiihtoladuille ajetaan pohjat heti kuin suinkin mahdollista. Tuolloin hiihtokausi päästiinkin avaamaan varsin aikaisessa vaiheessa, joskin pysyvä lumi ja sen myötä katkeamaton hiihtokausi saatiin aloitettua marraskuun 13. päivänä, jolloin postasin myös paikalliseen Facebook-ryhmään ensimmäisen kuvani hiihtoladuilta.

Rovaniemen talvista poiketen Ranuan hiihtoladut veivät sydämeni käytännössä samantien ja olin heti ensimmäisenä talvena hyvinkin aktiivinen hiihtäjä. Tarkkoja kilometrimääriä en ole laskenut, vaikka olenkin kirjannut sekä tältä että sitä seuranneelta talvelta jokaisen lenkin ylös pieneen muistivihkoon. Saattaa olla, että vihkosta löytyy myös yhteenlasketut kilometrit, mutta tämä pitää tarkistaa erikseen paikanpäällä ollessa.

Uskoisin kokonaiskilometrimäärän kuitenkin olevan noin 1500 – 2000 kilometrin välillä.

Suksien voitelu

Hiihtoharrastuksen myötä kohdallani heräsi myös into suksien huoltamiseen sekä voiteluun. Aloitin tämän harrastuksen hakemalla paikallisesta Sportiasta kolme luistovoidetta eri lämpötiloille. Luistelusuksien voitelu ei nimittäin vaadi mitään sen kummoisempaa, jos puhutaan ihan puhtaasta harrastuksesta. Suksi pitää vain saada luistamaan mahdollisimman hyvin eri keliolosuhteissa.

Hiihtoharrastuksen jo aikoja sitten lopettaneelta isältäni löytyi lisäksi monia vanhoja voitelutarvikkeita, kuten kätevä yhdistelmäharja suksen pohjan kiillottamiseen. Käytännössä ainoa asia, jonka jouduin hankkimaan tarvikkeiden osalta oli suksien voiteluun suunniteltu voitelurauta. Isäni oli käyttänyt suksien voiteluun vanhaa silitysrautaa, jonka käyttö osoittautui kuitenkin monellakin tapaa epämiellyttäväksi: raudan lämpötilaa oli vaikea kontrolloida ja toisaalta ikivanhan laitteen kohdalla pelkoa herätti myös sähköiskun vaara.

Käytetty voitelurauta löytyi Torin kautta muutamalla kympillä ja näillä välineillä olen pärjännyt hyvin aina näihin päiviin saakka. Uusia voiteita olen joutunut ostamaan joitain kertoja, jonka lisäksi löysin paikalliselta kirpputorilta pehmeämpää huoltovahaa, joka sulatetaan suksen pohjaan kesäkauden ajaksi suojaamaan pohjia kuivumiselta sekä lialta.

Suksien voitelu on oikeastaan aika mukavaa puuhaa, sillä hiihtoladuille lähtiessä on aina mukava tutkia sitä, miten hyvin on tehtävässään onnistunut. Tässä kohtaa on toki myönnettävä, että oma suksien huoltaminen on melkoista perustason puurtamista: en ole missään vaiheessa käyttänyt suksia hionnassa tai laittanut suksien pohjiin jotain erikoisia kuviointeja, vaan mennyt suoksien huollossa pelkästään kelivoitelun mukaan.

Enemmän panostamalla olisi varmaan voinut päästä laduilla kovempaa ja jopa hiihtää kilpaa jollain tasolla, mutta minulla ei ole ollut pakottavaa tarvetta kumpaankaan. Ja vaikkei sillä isompaa väliä olekaan, niin totean kuitenkin, että kunnossa ollessani Ranuan laduilla kukaan ei ole koskaan hiihtänyt minusta ohi.

Onko hiihto välineurheilua?

Monen talviurheilulajin tavoin myös maastohiihdosta on usein luotu kuvaa puhtaana välineurheiluna. Olen itse kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että lajiin ei ole minkäänlaista tarvetta upottaa isoja summia rahaa, vaan hiihtoharrastuksesta on kyllä mahdollista nauttia myös pienemmällä budjetilla.

Tätä nykyä Helsingissä asuessani vuosittaiset hiihtokerrat tahtovat jäädä vähiin, mutta ne kerrat, jolloin ehdin hiihtämään, hiihdän edelleen sillä samaisella vuonna 2013 ostetulla parilla. Painoa on aktiiviajoista tullut lisää n. 10 – 15 kiloa, mutta en ole kuitenkaan huomannut mitään eroa siinä, miten sukset allani käyttäytyvät. Vauhti on toki hidastunut noin puoleen siitä, mitä se ns. huippuaikoina oli, mutta tähän syyllinen löytyy peilistä, ei välineistä.

Omat kokemukseni koskevat toki ihan puhtaasti pelkkää harrastetason hiihtoa ja samat lait eivät varmasti päde millään muotoa totisempaan harrastamiseen, kuten kilpahiihtoon. Näissä tapauksissa voidaan varmasti puhua sekä erittäin kalliista että paljon monenlaisia välineitä sisältävästä harrastuksesta.

Keho ja mieli

Tykkyluminen talvimaisema
Hiihdon lomassa on aina välillä hyvä myös pysähtyä ihailemaan maisemia

Maastohiihto on erittäin monipuolinen harrastus keholle ja se kehittää kestävyyskunnon lisäksi monipuolisesti sekä ylä että alakropan lihaksistoa. Hiihto onkin hyvä harrastus sekä kehittämään että ylläpitämään kehon liikkuvuutta kaikenikäisille liikkujille. Esimerkiksi Ranualla hiihtäessä laduilla törmääkin ilahduttavan paljon hiihtäjiin, jotka jakautuvat ikänsä puolesta vauvasta aina vaariin saakka.

Hiihtoharrastuksella olikin omalta osaltani suuri vaikutus sille, että pärjäsin fyysisten huippuvuosieni aikana hyvin monessa eri lajissa. Olin vuosina 2015 – 16 erittäin kevyrakenteinen ja tämä näkyi esimerkiksi siinä, että juoksunopeuteni kasvoi valtavasti verrattuna niihin vuosiin, jolloin pelasin aktiivisesti jalkapalloa.

Ponnistusvoimani oli lisäksi parhaimmillaan todella kovaa tasoa ja tämä oli avuksi etenkin lentopallon harrastamisessa. Hyvä esimerkki tästä oli myös se, että parhaassa kunnossa ollessani ylsin jopa donkkaamaan lentopallon Peuran urheilutalon koripallokoriin. En tiedä, onko kyseinen kori virallisella korkeudella (3.05m), mutta joka tapauksessa tuota voi pitää varsin hyvänä saavutuksena noin 170 senttiselle henkilölle.

Hiihtoharrastuksella on ollut valtava positiivinen vaikutus myös mielelleni. Vaikka en enää häpeäkään vuosina 2015 – 16 ”vaivannutta” pitkäaikaistyöttömyyttäni, niin henkisesti nuo ajat olivat kuitenkin niin vaikeita, että en olisi todennäköisesti selvinnyt niistä ilman pitkäaikaisia seurauksia, jos en olisi tuolloin harrastanut maastohiihtoa.

Ranuan hiihtoladuilla moni oman mielen umpisolmu on saatu avattua ja monet murheet jätettyä taaksepäin. Noista varsin synkistä ajoista olen onnistunut menemään selkeästi oikeaan suuntaan ja varsin suuren kiitoksen tästä voin jakaa myös aktiiviselle urheiluharrastuksella.

Harrastuksen loppu

En tiedä, onko omassa tapauksessani oikein puhua hiihtoharrastuksen osalta termillä ”loppu”. Joka tapauksessa entinen rakas harrastus on ollut enemmän tai vähemmän tauolla keväästä 2017 lähtien ja tuon ajankohdan jälkeen olen käynyt hiihtämässä enää yksittäisinä kertoina.

Keväällä 2017 työskentelin turistioppaana Ranuan eläinpuistolla ja huomasin aika pian töiden aloittamisen jälkeen, että rankan urheiluharrastuksen yhdistäminen pitkiin työpäiviin on erittäin haastavaa. Yritin tätä ensi alkuun ja ajauduin tuolloin keväällä ylikuntotilaan, jonka myötä pystyin hiihtämään kevään aikana vain hiihto-opastuksilla. Hiihtolenkille lähtemistä yritin kevään aikana muutamaan otteeseen, mutta kehossa ei tuolloin vain ollut enää mitään energiaa jäljellä.

Lumien lähdettyä kokeilin vielä muutaman lenkin verran rullahiihtoa, joka ei kuitenkaan ollut lajina yhtään omaan mieleeni. Myinkin rullasukseni jo saman vuoden kesänä Torin kautta uuteen ja aktiivisempaan kotiin.

Hiihtoharrastuksen katkeamiselle tyystiin vuosina 2017 – 2018 löytyy varsin looginen syy, sillä asuin kyseiset vuodet toisella puolella maailmaa: Argentiinan Rafaelassa. Argentiinassakin toki olisi ollut mahdollista hiihtää esimerkiksi etelässä sijaitsevassa Patagoniassa, mutta en missään vaiheessa nähnyt harrastuksen olevan kaiken tuon vaivan arvoinen.

Kesällä 2017 mietin hetken aikaa rullasuksien mukaan ottamista uuteen kotimaahan, mutta tuo idea hautautui kuitenkin aika äkkiä ja päädyin ennemmin myymään sukset jollekin, jolla on niille enemmän käyttöä.

Paluu hiihtoladuille tapahtui noin kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen, joulukuussa 2019, jolloin asuin jo Helsingissä ja työskentelin nykyiselle työnantajalleni. Olin tuolloin varsin yllättynyt siitä, miten hyvin esimerkiksi tekniikat olivat säilyneet muistissa ja miten valmis oma keho oli pitkän tauon jälkeen vielä hiihtämään. Samanlaista paloa lajia kohtaan ei kuitenkaan enää löytynyt ja tilastollisessa mielessä omaa suorittamista tarkastellessa into ei varsinaisesti kasvanut: kunto oli nimittäin todella heikko parhaisiin vuosiin verrattuna.

Vuosi 2020/21 oli pääasiallisesti koronan vuoksi jälleen täysin väliin jäänyt kausi. En nimittäin käynyt Lapissa kertaakaan koko talven aikana. Myös Helsingissä oli viime talvena oikeastaan paljonkin lunta, ja katselinkin jonkin verran Torista käytettyjä hiihtovälineitä. En kuitenkaan päätynyt ostamaan mitään enkä myöskään pyytänyt vanhempiani lähettämään siellä olevia välineitäni esimerkiksi Matkahuollon kautta.

Ranualle olen matkaamassa seuraavan kerran joulukuun alussa ja talvea ajatellen tilanne näyttää tällä hetkellä varsin hyvältä. Pakkasta on ollut jo pidemmän aikaa ja myös kunnon lumisateita on sääennusteiden mukaan jo ennen joulukuun alkua. Pidänkin varsin mahdollisena, että Ranualla vietetyn viikon aikana päädyn myös palaamaan hiihtoladuille.

Tutustu Ranuan hiihtolatujen tilanteeseen: Infogis 

Jaa tämä teksti

Share on whatsapp
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Tutustu muihin blogiteksteihimme

Mandi Koskelan esitys tankotanssin SM-kisat 2021
Ranualaisen Mandi Koskelan tavoitteena tankotanssin MM-kulta

Tankotanssi ei ole Ranuan kokoisessa pienessä kylässä kovinkaan todennäköinen valinta harrastukseksi. Mandi Koskelan sydämen voimaa, notkeutta ja tekniikkaa vaativa laji kuitenkin onnistui valloittamaan. SM-kultaa tänä vuonna voittaneen nuoren tankotanssijan uran seuraavana etappina ovat Italiassa järjestettävät MM-kisat.

Lue lisää...
Huskysafari Lapissa
Siperianhuskyt ja huskysafarit ovat monen Lapin loman kohokohtia

Lapin talvilomat ovat tulleet tunnetuiksi monista vauhdikkaista ulkoaktiviteeteista, joihin myös erilaiset eläimet liittyvät hyvin läheisesti. Joulupukin apurina tunnetun poron lisäksi Lappi on tullut tunnetuksi esimerkiksi siperianhuskysta (tuttavallisemmin pelkkä husky), joka on etenkin monien perheen pienimpien ehdoton suosikkieläin. Tässä postauksessa tutustumme tarkemmin tähän hienoon koirarotuun sekä suosittuihin huskysafareihin.

Lue lisää...

Oliko teksti kiinnostava? Tilaa tulevat blogikirjoituksemme suoraan sähköpostiisi.

Lähetä palautetta

Herättikö blogiteksti jonkinlaisia ajatuksia tai kysymyksiä vai jäikö jotain mielestäsi puuttumaan? Lähetä palautetta alla olevan yhteydenottolomakkeen kautta.