Yleiskuvaus
Karpalo on hillan tavoin suoalueilla kasvava kirpeä ja terveellinen marja. Suomessa kasvaa yhteensä kaksi lajia: normaali, eli isokarpalo (Vaccinium oxycoccus) ja pienempi pikkukarpalo (V. microcarpum). Isomman lajin marjat ovat halkaisijaltaan yhdestä puoleentoista sentin suuruisia ja pienemmän vastaavat puolestaan lähestulkoon puolta pienempiä. Väritykseltään marjat vaihtelevat hailakan punaisista aina tummanpunaisiin saakka.
Lajeista pienempää tavataan yleisemmin Pohjois-Suomessa, kun taas suurempaa kasvaa koko Suomessa lukuun ottamatta aivan pohjoisinta Lappia. Isokarpalo kasvaa niukkaravinteisilla, valoisilla nevoilla ja rämeillä, ja pikkukarpalo kasvaa puolestaan kuivemmalla maaperällä.
Satokausi ja poiminta-aika
Karpalot kypsyvät yleensä vasta syys-lokakuun vaihteessa ja niiden poimintakausi jatkuu aina lumen tuloon saakka. Keväisin marjoja poimitaan myöskin sulamassa olevan lumen alta, mikä tarkoittaa, että karpalo sekä aloittaa että päättää kotimaisen marjanpoimintakauden.
Parhaimmillaan marjat ovat ensimmäisten yöpakkasten jälkeen, sillä nollan alapuolelle painuva lämpötila kasvattaa karpalon sokeripitoisuutta ja vie samalla mukanaan myös osan marjojen kirpeydestä.
Joinain vuosina sato on niin runsas, että soilla on havaittavissa jopa aivan punaisia marjamattoja ja tällöin marjanpoimijan onkin edettävä mättäältä toiselle huolellisesti, etteivät arvokkaat marjat jää askeleiden alle.
Karpalon terveysvaikutukset
Karpalon terveysvaikutukset perustuvat niiden sisältämiin fytokemikaaleihin sekä vitamiinien ja hivenaineiden vaikutuksiin. Fytokemikaalit ovat biokemiallisesti ja aktiivisia ainesosia, joiden joukkoon kuuluu mm. flavonoideja. Fytokemikaalit antavat marjoille niiden värin ja maun värin, jonka lisäksi ne toimivat vitamiinien tavoin antioksidantteina.
Karpalon terveysvaikutuksia on tutkittu erityisesti vanhojen ihmisten virtsatietulehdushoitojen yhteydessä. Tutkimusten perusteella on todettu, että karpaloista valmistettava mehu vaikeuttaa bakteerien kiinnittymistä virtsarakon sisäpintaan, mikä estää puolestaan tulehdustiloja.
Tällainen vaikutus johtuu karpalossa olevista väriaineista, tanniineista ja proantosyaaneista, jotka lamaannuttavat tulehduksia aiheuttavien kolibakteerien kiinnityshapsut, mikä estää niiden kiinnittymistä rakon sisäpinnalle. Sama vaikutus löytyy myös marjojen hedelmäsokerista. Tulehduksia vastaan taistelevat myöskin marjojen monet vitamiinit ja hivenaineet.
Karpaloa käytetään nykyään sekä ennalta ehkäisevänä suojalääkkeenä että tukihoitona jo syntyneiden tulehdusten aikana. Marjoista löytyvät – bakteerien kiinnittymistä estävät ominaisuudet – sekä marjan sisältämät orgaaniset hapot, omena-, sitruuna- ja bentsoehappoyhdisteet, tekevät siitä oivallisen vastalääkkeen myös vatsavaivoja vastaan.
Virtsatietulehdusten lisäksi marjoista löytyvien flavonoidien runsaan saamisen on tutkittu vähentävän esimerkiksi sepelvaltimotaudin, aivohalvauksien sekä keuhko -ja vatsasyövän esiintyvyyttä.
Karpalon happamuus tehostaa omalta osaltaan myös ruoansulatusta. Vanhan kansan opetukset kehottavatkin usein aloittamaan esimerkiksi jouluaterian nauttimisen karpalomehun kulautuksella, mikä auttaa tukevan aterian sulattamisessa.
Soiden supermarjalta löytyy vielä yksi erityinen terveyshyöty. Kirpeä marja sisältää runsaasti jodia, jonka puute johtaa esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaan. Säännöllisesti nautittuna karpalolla voikin olla positiivinen vaikutus myös kilpirauhasen toimintaa varten.
Ravintoarvot
Karpalon terveysvaikutukset jatkuvat myös sen ravintoarvojen osalta. Kirpeä marja sisältää erityisen paljon sekä C-vitamiinia että kuitua, jotka tekevät siitä todellisen supermarjan. C-vitamiinia marjoissa on 20mg ja kuitua 3,5 grammaa jokaista sataa grammaa kohden.
Helposti säilöttävä marja
Muiden hyvien puoliensa lisäksi karpalo on myöskin erittäin helppo säilöä. Pakastamiseen ei tarvita ylimääräistä sokeria, sillä marjoista löytyvä bentsoehappo toimii säilömisaineena, kun taas marjojen omat hedelmäsokerit huolehtivat niiden makeuttamisesta. Pakastaminen lisäksi vähentää marjojen happamuutta ja nostaa alta löytyvää makeutta paremmin esiin. Marjan arvokkaat fytokemialliset aineet kestävät hyvin pakastamista, eivätkä väri ja kirpeys katoa myöskään marjoja hillotessa.
Karpalosta valmistettava mehu kannattaa myöskin ensin höyryttää ilman ylimääräistä sokeria, jonka jälkeen itse juomaan voi lisätä makeutta esimerkiksi hunajaa tai sokeria. Mikäli mehua valmistettaessa haluaa mennä terveellisyys edellä, on tämän kannalta tehokkain vaihtoehto kokonaisista marjoista jauhettu tuoremehu, eli nektari.
Mikäli omistat marjakuivurin, voi marjoista myöskin kuivattaa suorusinoita, jotka ovat mukavia suupaloja esimerkiksi talven hiihtoreissuilla tai vaelluksilla.
Mikäli haluaa päästä oikein pienellä vaivalla, voi marjoja säilöä myös sellaisenaan esimerkiksi sangossa tai saavissa kellariin. Hyvä säilyvyytensä lisäksi karpalo auttaa huonommin säilyviä hedelmiä sekä kasviksia säilymään. On testattu, että noin sentin vahvuinen kerros survottua karpaloa omenasoseen tai porkkanahillon pinnassa suojaa heikommin säilyviä elintarvikkeita vahakerroksen lailla.
Elintarvikkeena
Karpalolla on olemassa monenlaisia käyttötarkoituksia ja eri aikaan vuodesta poimittuja marjoja voidaan myös käyttää eri tavoilla. Marjoja käytetään yleisesti ottaen esimerkiksi marjakeittoihin, sekä puuron, uuniruokien sekä erilaisten leivonnaisten lisukkeina.
Syksyllä poimittavissa marjoissa on paljon hyytelöitymistä edistävää pektiiniä, minkä ansiosta niistä voi valmistaa helposti maistuvaa hyytelöä ja marmeladia. Talven lumikerroksen alla viettäneet marjat sopivat puolestaan parhaiten esimerkiksi mehun ja siman valmistukseen.
Koska karpalon arvostus on myöskin nousemaan päin, on erilaisia reseptejä tarjolla tänä päivänä paljon ja monenlaisiin makuihin. Hyviä reseptejä löytyy esimerkiki Arktisten Aromien nettisivuilta.
Lähteet ja aiheesta muualla: Martat | Aarrelehti | Arktiset Aromit
Artikkelin kuva: Anna-Liisa Sarajärvi
