Missä moottorikelkalla saa ajaa?
Moottorikelkkailun osalta ajoympäristö poikkeaa huomattavasti muista moottoriajoneuvoista, pois lukien mönkijät, jotka on myöskin suunniteltu pääasiallisesti maastossa ja luonnon keskellä liikkumiseen.
Kelkalla ajamista koskevat kuitenkin tietyt säädännöt, joista kerron lisää seuraavaksi.
Viralliset kelkkareitit ja vesistöt
Kelkalla liikutaan yleisesti ottaen niille erikseen lanatuilla kelkkareiteillä, joilla liikkumiseen ei tarvita erillistä lupaa. Sama sääntö koskee myös jääpeitteisiä vesistöjä. Mikäli vesistön alueelta löytyy epävirallinen kelkkaura, on sillä liikuttaessa oltava lupa uran ylläpitäjältä. Jääalueella sijaitsevalla kelkkareitillä ei puolestaan tarvita erillistä lupaa kelkalla ajamiseen.
Kelkalla ei saa käyttää yleisillä teillä muutoin kuin tilanteen niin välttämättä vaatiessa. Tällainen tilanne voi tulla eteen esimerkiksi tietä tai siltaa ylittäessä tai jos kelkkareitille tai tankkaamaan siirtyminen on mahdollista ainoastaan tietä käyttämällä.
Sama koskee myös sellaista tilannetta, jossa maastossa liikkuminen on todettavissa kohtuuttoman vaikeaksi tai tiealueella ajamista on pidettävä turvallisen tien ylittämisen kannalta tarpeellisena. Tällaisessa tilanteessa kelkalla saa tilapäisesti ajaa myöskin tietä pitkin. Tällöin on kuitenkin käytettävä ensisijaisesti tien auraamatonta osaa.
Virallisia kelkkareittejä on ajettu yleensä sellaisiin paikkoihin, joissa kelkoilla yleensä liikutaan. Reiteillä pyritään siis vastaamaan mahdollisimman hyvin itse kelkkailuharrastuksen tarpeisiin. Virallisilla reiteillä pyritään omalta osaltaan myös siihen, että muulle luonnolle aiheutuu harrastamisesta mahdollisimman vähän haittaa.
Ajo umpihangessa
Moottorikelkat suunniteltiin aikoinaan syvässä lumessa, eli niin sanotusti umpisella ajamiseen. Tällaisilla alueilla ajaminen vaatii kuitenkin erillisen luvan maanomistajalta. Viime vuosina Suomeen on kuitenkin perustettu lisää myös sellaisia lupa-alueita, jotka mahdollistavat syvässä lumessa tapahtuvan ja vaikeustasoltaan haastavamman kelkkailun.
Ranualta katsottuna lähin umpihankikelkkailualue löytyy naapuripaikkakunnalta Posiolta, jossa on Suomen suurin niin sanottu Freeride-alue.
Posiolla on mahdollista ostaa erillisiä Freeride-lupia, jotka kattavat ajon Koron ja Vohon palstoille, joiden yhteispinta-ala on noin 25 tuhatta hehtaaria. Kyseisellä luvalla on merkattajen reittien lisäksi mahdollista ajaa myös merkattujen ajourien ulkopuolella, kuitenkin niin ettei vahinkoa luonnolle saa aiheuttaa. Lisätietoa aiheesta löydät Posio Laplandin sivustolta.
Kuka moottorikelkalla saa ajaa?
Virallisella kelkkareitillä moottorikelkkaa saa ajaa jo 15 vuotta täyttänyt henkilö, jolta löytyy vähintään T-luokan ajokortti. Suljetulla alueella, joka on tehty esimerkiksi ajoharjoittelua varten, ajaminen on mahdollista myös alle 15-vuotiaille. Suljetuille alueille on kuitenkin määritelty omat tarkat säädökset, joita esimerkiksi oma pihapiiri tai vaikkapa peltoalue eivät täytä täytä. Suljetuksi alueeksi voidaan kuitenkin katsoa esimerkiksi aidoilla rajattu alue, jolle pääsyä voidaan rajoittaa.
Ajokorttisääntö koskee myös tien ylityksiä sekä tiellä ajamista. Kotimaisista ajokorttiluokista A1-, A2-, A- ja B- luokka sisältävät T-luokan ajo-oikeuden. AM luokan ajo-oikeudet (esim. mopokortti ja mopoautokortti) eivät puolestaan pidä sisällään T-luokan ajo-oikeutta.
Moottorikelkalla ajavan henkilön on lisäksi opeteltava kelkan oikeanlainen sekä turvallinen käyttö. Lisäksi kuljettajalla on oltava hallussaan kelkkailua koskevat liikennesäännöt.
Kelkkailua koskeva lainsäädäntö ja nopeusrajoitukset
Turvalliseen moottorikelkkaharrastukseen liittyy myös monia säädöksiä sekä liikennesääntöjä. Näistä tärkeimmät löytyvät tieliikennelaista, maastoliikennelaista sekä maastoliikenneasetuksesta.
Kelkkailijan tärkein yksittäinen turvaväline on päähän laitettava kypärä. Kypärän käyttö on pakollista sekä itse kuljettajalle että mahdollisesti kyydissä olevalle matkustajalle. Kypärän käyttöpakko koskee myös avonaisessa reessä kyydissä olevia matkustajia.
Muun liikenteen tavoin myös kelkkailuun liittyy monenlaisia nopeusrajoituksia. Maastossa kelkalla saa ajaa enintään 60 kilometriä tunnissa ja poikkeustapauksessa maantiellä tapahtuvassa ajossa maksiminopeus on puolestaan 40 km/h.
Jääpeitteisellä vesistöalueella nopeus saa puolestaan olla enintään 80 km/h, virallisilla reiteillä nopeusrajoitus on puolestaan myös jääalueilla 60 km/h. Mikäli kelkkaan on kytketty reki, jossa kuljetetaan henkilöitä, suurin sallittu nopeus on puolestaan 40 kilometriä tunnissa.
Liikennelainsäädännössä tärkeä seikka on myös päihteitä koskeva säädäntö. Rattijuopumuksen raja kelkkailussa on 0,5 promillea ja törkeän rattijuopumuksen raja puolestaan 1,2 promillea alkoholia veressä. Rattijuopumusta koskevat seuraamukset ovat sisällöltään samanlaiset kuin muussakin liikenteessä.
Kelkkaonnettomuudet
Luminen ja pehmeältä vaikuttava talvinen maasto voi tehdä kelkkailijalle tepposet ja piilottaa mahdolliset vaarat. Kelkkailuun liittyvä ikävä seikka onkin, että Suomessa tapahtuu vuosittain satoja kelkkailuun liittyviä liikenneonnettomuuksia, joissa myös kuolee noin 5 – 10 ihmistä joka vuosi.
Vakavista onnettomuuksista suurin osa koskee niin sanottua vapaa-ajan kelkkailua, kun taas työ- ja hyötykelkkailussa nämä ovat huomattavasti vähemmän edustettuina. Valtaosa kelkkailuun liittyvistä tapahtuu jääaalueilla ja viikonloppujen aikana.
Tilastojen mukaan yli puolet kelkkaonnettomuuksissa kuolleista on ollut onnettomuuden tapahtumisen aikaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Yleisin kuolinsyy jääalueilla on joko sulaan kohtaan ajamisesta tai heikoille jäille päätymisestä johtuva veteen uppoaminen sekä sitä kautta hukkuminen.
Tyypillistä moottorikelkkaonnettomuuksissa ovat myöskin liian suuret tilannenopeudet sekä se että kypärää ei joko käytetä ollenkaan tai sitä käytetään väärin.
Vähemmän vakavissa onnettomuuksissa syyksi on yleisimmin todettu se, että kokemattomilla kuljettajilla ei ole ollut riittävää osaamista ajoneuvon hallintaan. Esimerkiksi mutkassa kaasuvipu saatta kokemattomalla kuljettajalla painua tahattomasti pohjaan, minkä seurauksena kelkan vauhti kiihtyy voimakkaasti, sen hallinta katoaa, kelkka suistuu ulos reitiltä ja usein edessä olevaan esteeseen, joka voi olla vaikkapa oja taikka puu.
Ranuan kelkkareitit
Lapin porttina tunnettu Ranua on tullut tunnetuksi talvikaudella esimerkiksi erittäin mainiosti huolletuista sekä muutenkin monipuolisista kelkkareiteistään. Reitit Ranualta muihin suuntaan lähtevät kaikkiin ilmansuuntiin ja viralliset yhteydet meiltä löytyy Rovaniemelle, Vanttaukselle, Posiolle, Syötteelle, sekä Iin ja Simon kuntiin.
Ranualla kelkkareitit ovat virallisia kelkkareittejä, joita ylläpidetään Ranuan kunnan toimesta tampparilla noin 3- 6 kertaa ajokauden aikana, keli- sekä lumitilanteesta riippuen. Koska Ranuan reitit ovat kaikki virallisia kelkkareittejä, ei niiden käyttöön tarvita erillisiä uralupia.
Kaikki Ranuan kelkkareitit on myös viety mahdollisuuksien mukaan pois vesistöiltä ja välttämättömiin jokien ja purojen ylityksiin on rakennettu erilliset sillat ylityksiä turvaamaan. Ainoat poikkeukset ovat Simon rajalle menevän reitin sekä Rovaniemen reitiltä löytyvät Simojoen ylitykset ja Syötteen reitillä olevan Majovajoen ylitys.
Ranuan kunta vastaa kelkkareittien kunnostuksesta kuntarajoille asti. Kelkkaurien erilliset kartat löytyvät Kelkkareitit.fi -nettisivustolta. Reaaliaikaiset tiedot kelkkareittien huollosta löytyvät puolestaan Infogiksen karttapalvelusta. Ajankohtaista tietoa reittien tilanteesta löytyy myös Kelkkalehden keskustelupalstalta.
Majoitus kelkkailijoille
Kylämme keskustasta löytyvä Ranuanjärvi toimii kelkkareittien osalta erinomaisena yhtymäkohtana, josta matkaa pääsee joko aloittamaan tai jatkamaan kaikkiin ilmansuuntiin. Tämä onkin yksi hyvä syy sille, miksi oma majoituspaikkamme on varsin ihanteellinen taukopaikka myös kelkkailjoille.
Hyvät syyt pysähtymiselle eivät myöskään lopu tähän, sillä kelkkailijat on meillä huomioita myös muutoin. Pihapiiriimme mahtuu nimittäin kerrallaan vaikka kymmenittäin kelkkoja ja pihalle on mahdollista parkkeerata myös suurikokoisen trailerin kanssa. Pitkä ajopäivä on puolestaan mukava päättää hyviin löylyihin vanhan ajan rantasaunassa sekä ravitsevalla aterialla. Uuteen ajopäivään on puolestaan hyvä lähteä liikkeelle tukevan ja monipuolisen aamupalan jälkeen.
Sen pidemmittä puheitta: toivotamme kaikki kelkkaharrastajat lämpimästi tervetulleiksi sekä harrastamaan että majoittumaan Ranualle tänäkin talvena.
Jutun pääkuva: Matt Cherubino | Visit Finland
