Tuntomerkit
Hirvieläimiin kuuluvaa poroa voitaisiin luonnehtia puolikesyksi kotieläimeksi, joka muistuttaa sekä elintavoiltaan että ruumiinrakenteeltaan alkuperäistä kantamuotoaan tunturipeuraa. Hirvas eli uros on säkäkorkeudeltaan noin 110 cm ja painaa noin 90 – 180 kiloa. Vaadin, eli naaras on kooltaan hieman pienempi, sillä sen säkäkorkeus on yleensä noin 90 cm ja painoa vaatimelta löytyy puolestaan 60 – 100 kiloa.
Vaikka porot tunnetaan pääasiallisesti harmaanvalkoisina, vaihtelee väritys tosiasiassa lähestulkoon mustasta aina puhtaan valkoiseen saakka. Väreihin liittyviä nimityksiä on olemassa lukuisia. Tummaa yksilöä kutsutaan esimerkiksi nimellä musikki, vaaleaa suivakoksi sekä valkeaa valkkoksi.
Pitkäjalkaisia ja kookkaampia yksilöitä tavataan pääasiallisesti Kainuussa, lähellä metsäpeurojen asuinalueita. Ero Lapissa eläviin yksilöihin johtuu todennäköisesti siitä, että porot ja metsäpeurat ovat päässeet risteytymään, jolloin myös eläinten geeniperimät ovat päässeet sekoittumaan keskenään.
Numeroina:
Pituus saparosta turvan kärkeen 150-210 cm
Saparon pituus 10-15 cm
Korvan koko 9-12 cm
Etujalan pituus 55-56 cm
Vaatimen elinikä on noin 18 – 20 vuotta. Hirvaat elävät luonnossa puolestaan yli 10 vuotiaiksi.
Vastasyntynyt vasa painaa yleensä noin 4 – 6 kiloa
Poron sarvet
Sekä uros että naaras kasvattavat vuosittain uusiutuvat täyteissarvet, jotka hirvas pudottaa syksyn kiima-ajan jälkeen ja vaadin puolestaan keväisin vasomisen jälkeen. Hirvieläinten osalta poro on ainoa laji, joista myös naaras kasvataa sarvet. Sarvetonta yksilöä (erityisesti vaadinta) kutsutaan nimellä nulppo. Sarviluu on maailman nopeiten kasvavaa luuta: kiivaimpana kasvuaikana, kesällä, sarvet kasvavat jopa 2 cm päivässä.
Sarvilla on myös sosiaalinen merkitys tokassa. Mikäli hirvas tai vaadin menettää sarvensa joko onnettomuudessa tai ne katkaistaan ihmisten toimesta, heikkenee yksilön asema ryhmässä. Sarvia käytetään myös keskinäisessä välienselvittelyssä, etenkin rykimä- eli kiima-aikaan, jolloin hirvaat taistelevat keskenään vaatimien huomiosta. Petoja vastaan poro puolestaan pyrkii puolustautumaan pääasiallisesti potkimalla.
Poron turkki on erinomainen eriste
Tunturipeuran tavoin myös poro on erittäin sopeutunut erittäin hyvin pohjoisen arktisiin olosuhteisiin. Lapissa kesän helteiden ja talven paukkupakkasten välinen lämpötila voi olla jopa 70 Celsius-astetta, kun taas Venäjän Siperiassa eläimet ovat tottuneet elämään jopa sellaisissa olosuhteissa, joissa pakkasta voi talven aikana olla jopa 70 astetta, kun taas kesällä helle voi kohota jopa 40 asteeseen.
Poron tärkein selviytymiskeino suuria lämpötilanvaihteluita sekä erilaisia sääolosuhteita vastaan on sen erinomaisesti eristävä karva. Talvikarva on todella tiheä ja siinä sijaitsevat ilmalokerot tekevät turkista sekä kevyen että erittäin hyvin eristävän. Normaalikuntoinen yksilö selviääkin jopa 50 asteen pakkasista ilman tarvetta lämmöntuotannon tehostamiselle.
Turkista löytyvät jäykät peitinkarvat ovat keskeltä paksuja ja kärkeä kohti ohenevia. Karvojen sisältä löytyy hyvin eristäviä ilmalokeroita. Aikuisella eläimellä voi kasvaa peräti 1700 karvaa neliösenttimetriä kohden ja karvapeitteen paksuus on yleensä noin 3−4 cm. Paksujen peitinkarvojen lisäksi turkissa on ilman liikkumista estäviä aluskarvoja.
Taljoja käytetään Lapissa paljon esimerkiksi makuu- ja istuinalustoina ja niitä on myös paljon myynnissä erilaisissa matkamuistomyymälöissä, joissa kestävät ja oikein käsitellyt taljat tekevät hyvin kauppansa. Esimerkiksi solumuovisen alustan päälle aseteltuna talja tarjoaa esimerkiksi talviretkeilijälle tai rekiajelijalle loistavasti eristävän sekä perinteikkään alustan.
Laumaeläin viihtyy tokassa
Poro on laumaeläin, joka viihtyy tokassa, jossa voi olla satoja tai jopa tuhansia yksilöitä. Tokat saattavat vaeltaa satoja kilometrejä päivässä etsien ruokaa ja vettä. Etenkin nuoret aikuiset tai vaatimet saattavat vaeltaa jonkin verran myös yksistään.
Liikkuessa sen koparoista kuuluu helposti havaittavissa oleva naksahtava ääni, jonka tarkoituksena on mahdollisesti toimia tokkaa koossapitävänä viestintäkeinona. Tätä teoriaa ei ole kuitenkaan virallisesti tutkittu.
Tokkaa ohjataan poromiesten toimesta ajankohdasta riippuen tähän soveltuvalla ajoneuvolla, kuten mönkijällä tai moottorikelkalla. Myös koulutetut koirat ovat edelleen korvaamaton apu tokan ohjailussa. Entisaikaan tokkia ohjailtiin jalkaisiin sekä suksilla.
Monista uskomuksista huolimatta tokkia ei päästetä vapaasti kulkemaan pitkin metsiä ja tuntureita, vaan luonnon omat laitumet pyritään käyttämään tehokkaasti hyväksi kierrätyksellä, jossa paliskunnat jakavat yhdessä tietyt alueet tokkien käyttöön. Tämä laidunkierto perustuu vahvasti eläinten omaan kulkuviettiin. Keväisin tokat siirretään usein hyville vasomisalueille. Talvella tokat siirtyvät puolestaan mahdollisimman vähälumisille alueille, joissa ravintoa on saatavilla mahdollisimman helposti.
Porojen pääasiallista ravintoa ovat etenkin jäkälä, sienet, heinä sekä ruohovartiset kasvit ja puiden sekä pensaiden lehdet. Tokat liikkuvat ravinnon perässä paljon kesä- ja talvilaitumien välillä. Pitkälti tästä syystä tokkia voi nähdä vuodenaikojen välillä hyvinkin erilaisissa paikoissa.
Rykimäaika
Rykimäaika, eli kiima-aika alkaa syyskuun loppupuolella ja sitä kestää loka-marraskuulle saakka. Rykimäaikana hirvaat, eli urokset piirittävät vaatimia, eli naaraita mielessään suvunjatkaminen.
Hirvaat ovat erittäin mustasukkaisia vaatimistaan ja puolustavat sekä niitä että omaa asemaansa toisia hirvaita vastaan. Tällöin Lapin metsissä kalisevat sarvet, jolla on oma merkityksensä sekä hirvaiden oman aseman vahvistamisessa että myöskin tietynlainen biologinen ase, jolla vaadinten hormonitoimintaa pyritään virittelemään kohdilleen.
Suurimmat ja vahvimmat hirvaat ovat tässä taistossa voittavia osapuolia ja ne pääsevät saattamaan omat geeninsä kaikkein laajimpaan jakeluun.
Rykimäaika on hyvä huomioida myös meidän ihmisten toimesta, sillä vaikka porot normaalisti väistävätkin ihmisiä, on tilanne rykimäaikaan hieman erilainen. Syksyllä ihmisten on suositeltavaa pysytellä poissa etenkin hirvaiden tieltä sekä erityisesti hirvaan ja vaatimen välistä. Tokat kannattaakin syksyllä kiertää rauhallisesti mahdollisimman kaukaa.
Mikäli joudut hirvaan hyökkäyksen tai sellaisen uhan kohteeksi, kannattaa tilanteesta yrittää poistua mahdollisimman nopeasti. Mikäli pakeneminen jalan ei ole mahdollista, voi suojaa yrittää hakea esimerkiksi puuhun tai jonkin muun rakenteen päälle kiipeämisestä.
Uhkaavasti käyttäytyvistä hirvaista kannattaa aina tehdä ilmoitus paikalliselle paliskunnalle tai Paliskuntain yhdistykseen, jotka osaavat arvioida tilanteen sekä tarpeen niin vaatiessa myös puuttua tällaiseen uhkaan. Luonnossa liikkumisesta ei kuitenkaan syksylläkään kannata olla huolissaan, vaan harrastamaan voi lähteä vapaasti, kunhan muistaa pitää järjen päässä ja kunnioittaa myös muita liikkeellä olijoita.
Poro liikenteessä
Vaikka poro onkin kaikin tavoin sympaattinen eläin, joka kuuluu Lapin luontoon, aiheuttavat vapaana ja runsaslukuisena vaeltavat eläimet oman vaaransa myöskin liikenteessä. Kaikkein vaarallisin aika kolareiden kannalta on syystalven pimeä kausi, jolloin onnettomuuksia voi Liikenneturvan mukaan sattua jopa 20 päivässä. Kokonaisuudessa Suomessa sattuu enimmillään lähes 4000 porokolaria joka vuosi.
Kolarin mahdollisuutta on kuitenkin mahdollista alentaa omien toimien myötä. Liikenteeseen lähtiessä matkantekoon kannattaa varata tarpeeksi aikaa, jotta kohteeseen päästään ajallaan vallitsevien nopeusrajoitusten mukaisella ajamisella. Ajonopeuden osalta huomioimisen arvoista on myös se, että liikenteessä ajetaan sellaista nopeutta, jollaa auto pysyy hallinnassa yllättävissäkin tilanteissa. Porot voivat nimittäin yllättää autoilijan esimerkiksi mutkien takaa, ojien painanteista, sekä tiheästä metsästä saapumalla.
Mikäli näet yksittäisen eläimen ylittävän tien, kannattaa vauhtia tällöin hidastaa, sillä tokassa liikkuvilla laumaeläimillä on yleensä seuranaan jopa useita yksilöitä.
Liikenteessä kannattaa käyttää kaukovaloja jo hämärässä havainnoitsemisen helpottamiseen. Poroilla voi olla lisäksi heijastimia, joiden avulla niitä on helpompia havaita. Mikäli olet havainnut tokan aiemmin tien varressa, voi vastaantulevia autoilijoita varoittaa edessä olevasta vaarasta väläyttämällä pitkiä valoja.
Tutustu poronhoitoon Ranualla
Ranualla poronhoitoon sekä tilan päivittäiseen elämään voi käydä tutustumassa kylän keskustan lähettyvällä sijaitsevalla Vaaran Porotilalla. Opastettuja tilavierailuja järjestetään Ranualla sekä sulan maan aikaan että talvella.
Lähteet ja aiheesta muualla: Yle | Rykimäaika alkaa – metsässä oltava valppaana Liikenneturva | Poro liikenteessä Deliporo | Poronhoito Ranuan eläinpuisto | Poro Paliskunnat | Rangifer tarandus tarandus
