Joulun historiaa
Joulu on juhlana sekä erittäin vanha että myöskin tärkeä ympäri maailmaa maailmaa. Kristinuskossa kyseessä Jeesuksen syntymän muistoksi vietettävä juhla, mutta etenkin viime vuosikymmeninä tämän juhlapyhän vietto Suomessa on muuttanut muotoaan ja ennen kaikkea niin sanotusti kaupallistunut.
Suomen kielen sana joulu ei ole alkuperänsä puolesta kristillinen ilmaus, vaan kyseessä on rautakaudelta lähtöisin oleva lainasana sekä jäänne muinaisskandinaavisista kielistä 500 – 650-luvuilta. Samaa perua ovat myös norjan, ruotsin sekä tanskan kielissä tavattava jul sekä viron kielessä käytettävä jõulud.
Muinaispohjoismainen versio joulusta oli jól, joka on edelleen käytössä islannin kielessä. Joidenkin kielentutkijoiden mukaan jól tarkoittaa joko käännöstä tai uudelleensyntymistä. Alun perin sanalla joulu on tarkoitettu keskitalven pakanallista juhlaa, ja sen kanssa samaa perimää on jo aiemmin germaanisista kielistä alkunsa saanut sana juhla. Nykyään sana viittaa kuitenkin nimenomaan kristilliseen juhlaan.
Joulu suomalaisessa kansanperinteessä
Monista muista maista poiketen Suomessa joulunvieton tärkein päivä on aattoilta, eli kuun 24. päivä, kun taas muualla joulua vietetään pääasiallisesti joulupäivänä 25. joulukuuta. Suomessa joulun vietto päättyy tammikuun puolella vietettävään loppiaiseen, jolloin kodit yleensä siivotaan koristeista sekä valoista.
Myöskin tammikuussa vietettävällä nuutinpäivällä on ollut suomalaisessa kansanperinteessä tärkeä merkitys, johon juhlapyhien on katsottu vanhojen säädösten mukaan päättyvän. Tähän viittaa myöskin vanha sananparsi, jonka mukaan: ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.” Vanhojen lakien mukaan joulurauha kesti 20 päivää, joka alkoi joulukuun 21. päivänä Tuomaksen nimipäivänä ja päättyi s 13. tammikuuta nuutinpäivään.
Jouluperinteet Suomessa
Suomalaisista jouluperinteistä monet ovat säilyneet samoina jo vuosikymmenten ajan ja moni suomalainen haluaakin säilyttää omat rakkaat perinteensä myös sukupolvilta toisille.
Suomalaisia pidempiaikaisia perinteitä ovat muun muassa joulusaunassa sekä -kirkossa käyminen, hautausmaalla vierailu aattona, joululaulujen kuuntelu, joulukalenterin avaaminen, adventtikynttilöiden sytyttäminen, kuusen haku, kodin koristelu valoin sekä koristein, pukin vierailu sekä päivällisen nauttiminen perheen sekä lähimmäisten kesken.
Yhdeksi perinteisimmistä aaton tavoista on muodostunut myöskin joulurauhan julistus. Suomessa kaikkein tunnetuin julistus tapahtuu Turun Vanhalla Suurtorilla aattona puolen päivän aikaan. Tästä julistuksesta alkaen joulurauha on voimassa 20 päivää eteenpäin. Kyseessä on perinne, joka on toistunut jo 1600-luvulta lähtien ja jonka tarkoituksena on saada ihmiset kunnioittamaan juhlapyhiä omalla asiallisella käytöksellään.
Legendaariseksi muodostunutta Turun joulurauhan julistusta on mahdollista seurata radiosta, televisiosta sekä internetin puolelta. Rauhanjulistuksen yhteydessä kuullaan esimerkiksi sellaiset kappaleet kuin Jumala ompi linnamme, Maamme-laulu sekä Porilaisten marssi, joilla on kaikilla suuri merkitys suomalaisessa isänmaallisuuden kulttuurissa.
Itse aaton vietto vaihtelee nykyään paljon, mutta yleisesti ottaen aatto Suomessa sisältää paljon joulun tunnelmaa, joita luomassa ovat esimerkiksi monet kynttilät, pihatulet joko roihuina tai lumi- ja jäälyhdyissä. Kotien sisätilat on puolestaan koristeltu monin joulukoristein sekä huomion keskipisteen roolia nauttivalla kuusella, joka voi olla joko itse metsästä haettu, kuusenmyyjältä ostettu tai tänä päivänä yhä useammin myöskin muovinen.
Jouluaaton viettoon kuuluu myöskin saunomista, mieluiten perinteikkäässä puulämmitteisessä saunassa. Normaalista poiketen jouluaattona saunan ajankohta saattaa ajoittua jo aamulle tai päiväsaikaan, joskus silloin, kun siltä tuntuu. Aaton aikana yhteen kokoontuneet perheet puuhailevat myös yhdessä paljon muuta mukavaa ennen aattoillan varsinaisia juhlallisuuksia, eli jouluateriaa sekä pukin vierailua lahjojen kera.
Vaikka joulu on tärkeä juhla myös monille aikuisille ja varttuneeseenkin ikään ehtineelle, niin kaikkein tärkeimmässä asemassa ovat tietystikin lapset. Lapsille täytyykin usein keksiä aattopäiväksi tekemistä, koska he saattavat usein odottaa viikkojenkin ajan innokkaasti nimenomaan aattoiltaa. Piparien leipominen tai kuusen koristelu voivat pitää perheen pienimmät sopivan kiireisiä ja siirtää ajatuksia ainakin hieman pois itse illan odotuksesta.
Aattoaamun perinteisiin lapsille sekä lapsenmielisille kuuluu ehdottomasti herääminen aikaisin aamusta Joulupukin Kuumaa linjaa televisiosta seuraamaan. Ylen TV 2:ssa esitettävää ohjelmaa on lähetetty yhtäjaksoisesti vuodesta 1991 alkaen. Näin 80-luvun lopulla syntyneelle tällä ohjelmalla onkin ollut aivan valtava merkitys perinteiden joukossa. Toinen mainitsemin arvoinen televisiosta nähtävä perinne on ehdottomasti Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu, joka esitetään tätä nykyä myös Ylen kanavilla nimenomaan aattona.
Joissain perheissä kaikkein pienimmät lapset saattavat saada lahjat jo ennen päivällistä, mutta vanhojen perinteiden mukaan tapana on syödä ensin ja odottaa joulupukin vierailua aina alkuiltaan saakka. Vierailun päätteeksi laetaan myöskin lahjat perheen kesken.
Monissa perheissä aatto saattaa sisältää myös hautausmailla vierailun, jonka tarkoituksena on muistaa jo joukostamme poistuneita läheisiä. Vainajien muistolle on tapana sytyttää kynttilöitä. Illalla tai usein myöskin yöllä suunnaksi otetaan puolestaan kirkko, jossa järjestetään jouluyön messu.
Kuusi ja -koristeet
Joulukuusen alkuperästä ei ole olemassa täysin yksimielistä näkemystä; monien tarinoiden mukaan kuusiperinne on kuitenkin lähtöisin 1500-luvun Saksasta. Kuuset olivat tuolloin vielä pieniä, ja ne ripustettiin joko kattoon tai aseteltiin pöydälle.
Tämä perinne levisi aatelisten keskuuteen myös Pohjoismaissa 1800-luvulla, ja sitä kautta myöskin Suomeen. Alkuaikoina joulukuusi koristeltiin kynttilöin, paperiketjuin, olkikoristein, piparein sekä lippunauhoin. Nykyään turvallisemmat sähkövalot korvaavat puolestaan perinteiset kynttilät ja muut modernimmat koristeet ovat saavuttaneet suuren suosion. Kuusen latvaan on tapana ripustaa joko tähti tai enkeli.
Suomalaisessa jouluperinteessä on ollut tapana, että kuusi haetaan omasta metsästä, pääasiallisesti perheen isän sekä jälkikasvun voimin. Viime vuosikymmeninä perinne on kuitenkin muuttunut ja nykyään kuusi ostetaankin yhä useammin erilliseltä kuusenmyyjältä, joita voi tavata esimerkiksi ruokakauppojen pihoilla sekä toreilla. Myös muovikuuset ovat kehittyneet viimeisen vuosikymmenen aikana huomattavasti aidomman näköiseksi ja tämä onkin syy sille, miksi muovisten kuusten suosio on kasvanut Suomessa vuosi vuodelta.
Muita perinteikkäämpiä joulukoristeita ovat esimerkiksi himmelit ja olkipukit. Oljesta tehdyt koristeet tehtiin ennen vanhaan perinteisesti kekrin, eli sadonkorjuun aikana. Myös pikkulinnuille laitettiin pihamaalle ohra- ja kauralyhteitä tarjolle – tämän tavan tarkoituksena oli suomalaisen kansanperinteen mukaan saada linnut jättämään tulevan kesän vilja rauhaan.
Suomalaiset jouluruoat
Ruoalla on suuri merkitys suomalaisessa jouluperinteessä ja päivän ruokailut aloitetaankin yleensä riisipuuron syönnillä. Perinteisesti puuron joukkoon saatetaan lisätä myöskin manteli, jonka lautaselleen saaminen tietää hyvää onnea. Riisipuuro nautitaan yleensä kanelin ja sokerin sekä voisilmän kera.
Joulunodotuksen aikaan iltoja vietetään Suomessa usein puolestaan pipareita sekä glögiä nauttien. Leipomisesta ja käsityöstä innostuneet saattavat puolestaan intoutua rakentamaan toinen toistaan upeampia piparkakkutaloja. Monissa jouluun liittyvissä tapahtumissa järjestetään lisäksi piparinleivonta- sekä koristelukilpailuja, joissa innokkaat leipurit pääsevät näyttämään omia taitojaan.
Myöhään iltapäivästä tai vasta illasta nautitaan puolestaan perinteikäs jouluateria. Aterioinnin ajankohta vaihtelee paljon perheiden välillä: jotkut saattavan syödä päivällisen jo aikaisessa vaiheessa iltapäivää, kun taas jossain toisessa perheessä pöytään saatetaan istua vasta myöhään illalla.
Yhtenä perinteenä ennen ruokailua voi olla jouluevankeliumin lukeminen Raamatusta (Luukas 2.luku) sekä joululaulujen laulaminen yhdessä, yleensä pianon säestämänä.
Päivällisen aikana tarkoituksena on syödä paljon, herkutella hitaasti ja viettää leppoisaa aikaa pöydän ääressä perheen sekä läheisten kanssa. Hoppu ei ole ruokapöydässä hyväksi ja linjokaan ei sen suuremmin auta tässä vaiheessa miettiä, se murhe koittaa vasta myöhemmin juhlapyhien jälkeen.
Suomalaisessa joulupöydässä tärkeimmässä asemassa on kinkku, jonka paistamisesta on muodostunut myöskin eräänlainen taiteenlaji. Ruoanlaiton ystäville kyseessä on juhlapyhien kohokohta, jota saatetaan odottaa vesi kielellä viikkojen, jos ei kuukausienkin ajan.
Muita perinteisiä jouluruokia ovat esimerkiksi erilaiset laatikot, kuten porkkana- ja lanttulaatikko. Perinteisistä vaihtoehdoista lipeäkala on viime vuosina menettänyt suosiotaan, kun taas rosolli jakaa mielipiteet vahvasti. Kalaruokien osalta graavilohi on ottanut vahvaa jalansijaa joulupöydän suosikkina.
Jälkiruoista perinteikkäimpiä ovat luumukiisseli ja jo aiemmin mainitut piparkakut sekä joulutortut. Myös suklaalla on tätä nykyä vahva asema suomalaisten jouluherkkujen joukossa.
Jouluateria on ollut koko historiansa ajan tukeva ja tämä perinne liittyy maatalousvuoden kiertoon. Runsas ateria ja lihan syöminen olivat aikoinaan harvinaista ylellisyyttä, sillä tuolloin ruoka tuotettiin pääasiallisesti itse. Ennen vanhaan jouluaterian päätteeksi oli erityisen tärkeää jättää jouluruoat pöytään yön ajaksi, ja tällä tavalla kiittää talossa elelevää tonttua, joka pääsi yöllä myöskin nauttimaan pöydän antimista.
Suomalaiset joululaulut
Joululauluja alkaa kuulla suomalaisilla radiokanavilla ja katukuvassa viimeistään marraskuun aikana. Tämäkin perinne, kuten kaikki muukin jouluun liittyvä, tuntuu aikaistuvan vuosi vuodelta. Yksi perinne joululauluihin liittyen tuntuu pysyvän onneksi samana: perinteiset ja vanhemmat joululaulut ovat nimittäin onnistuneet pitämään paikkansa erittäin hyvin suomalaisten suosiossa.
Joululaulut ovat erittäin olennainen osa suomalaista joulunviettoa- sekä odotusta. Yksittäisistä lauluista Sakari Topeliuksen sanoittama surullismielinen Varpunen jouluaamuna on ollut jo vuosikymmenten ajan yksi suomalaisten suosikeista. Vahvaa asemaa hallussaan pitää myös Kassu Halosen ja Vexi Salmen aikaansaama Sydämeeni joulun teen. Sama pätee myös Pekka Simojoen Tulkoon jouluun -kappaleeseen. Moni nimeää myös esimerkiksi Sylvian joululaulun omaksi suosikikseen. Uudemmasta tuotannosta maininnan ansaitsee esimerkiksi Suvi Teräsniskan kappale ”Mummo”.
Joululaulujen suosiosta kertoo myös se, että todella moni kotimaisista kärkipään artisteista on uransa aikana työstänyt ainakin yhden joululauluista koostuvan albumin. Moni suomalainen artisti kiertää lisäksi joulun aikaan esiintymässä esimerkiksi kirkoissa ja esityslistalla ovat tuolloin myös joululaulut.
Yksi omista suosikeistani joululaulujen tulkitsijana on voimakasääninen ja monilahjakas Vesa-Matti Loiri, jonka tulkitsemana esimerkiksi Tonttu sekä Sydämeeni joulun teen, saavat kerta toisensa jälkeen tunteet nousemaan pintaan.
Myös monet ulkomaiset joululaulut ovat suomalaisten suosiossa. Esimerkiksi Wham! -yhtyeen Last Christmas on ollut jo vuosien ajan yksi suomalaisten suosikeista. Muita mainitsemisen arvoisia ja paljon radioaikaa saavia kappaleita ovat esimerkiksi John Lennonin ja Yoko Onon Happy Xmas (War Is Over) sekä Mariah Careyn tulkinta kappaleesta All I Want For Christmas Is You.
Joulun tunnelmaan virittäydytään Suomessa usein viikkojen ajan järjestämällä erilaisia Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuksia, joissa lauluja kokoonnutaan joko laulamaan tai kuuntelemaan yhdessä suuremmalla porukalla. Tällaisia tapahtumia voidaan järjestää esimerkiksi kirkoissa tai muissa julkisissa tiloissa, joihin väkeä mahtuu kerrallaan koolle enemmän.
Suomalaiset jouluelokuvat
Suomalaisista jouluelokuvista tunnetuin lienee edelleen jo aiemmin mainittu Joulupukki ja noitarumpu. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana tarjonta tälläkin saralla on kuitenkin monipuolistunut.
Vuonna 2007 ensi-iltansa saanut Joulutarina kertoo Joulupukin lapsuudesta sekä siitä, kuinka hänestä lopulta tuli Joulupukki.
Joulutarina oli vuonna 2007 ylivoimaisesti katsotuin kotimainen elokuva ja se palasi elokuvateattereihin myös vuoden 2008 marraskuussa. Vain viisi viikkoa ensiesityksensä jälkeen elokuva oli kerännyt lähes 220 000 katsojaa. Yhteensä elokuvaa käytiin katsomassa teattereissa yli 267 tuhatta kertaa.
Joulutarina sai varsin positiivisen vastaanoton myös ulkomailla, kun se esitettiin Berliinin elokuvajuhlilla. Muutaman päivän aikana Joulutarina myytiin myös yli kymmeneen muuhun maahan ja siitä tehtiin myös englanniksi dubattu versio.
Huhtikuussa 2008 Joulutarina palkittiin Sarasotan elokuvajuhlilla Yhdysvaltojen Floridassa. Elokuva voitti yleisöpalkinnon parhaan ulkomaisen elokuvan kategoriassa.
Vuonna 2008 ensi-iltansa sai puolestaan suomalais-tanskalais-irlantilais-saksalaisena yhteistyönä valmistunut tietokoneanimaatioelokuva Niko – Lentäjän poika, joka kertoo lentotaidottoman poronvasan Nikon tarinan. Suuren suosion myös muualla euroopassa saanut animaatio sai jatko-osan nimeltään Niko 2 – Lentäjäveljekset vuoden 2012 lokakuussa.
Hieman toisenlaista joulugenreä edustaa puolestaan Rare Exports, joka esittää joulupukin vaarallisena ja väkivaltaisena hahmona. Erilaisesta näkökulmasta tehty joulutarina sai loistavan vastaanoton myös maailmalla, jossa se onnistui keräämään lukuisia kansainvälisiä palkintoja. Rotten Tomatoes -sivustolla peräti 90% elokuvan saamasta palautteesta on ollut positiivista.
Joulukalenterit
Joulukalentereilla voidaan viitata joko joulukuun ajan avattaviin tai raaputettaviin kalentereihin tai vastaavasti televisiossa esitettäviin, pääasiallisesti lapsille suunnattuihin ohjelmiin.
Erilaisista joulukalentereista suosittuja ovat mm. lelu- tai suklaakalenterit, jotka pitävät nimensä mukaisesti sisällään leluja sekä suklaata. Hieman varttuneemmalle väestölle on tarjolla puolestaan esimerkiksi raaputettavia kalentereja, josta voi voittaa rahaa tai erilaisia arvontoja sisältäviä kalentereita, joista tunnetuin lienee Lumilyhty-joulukalenteri.
Televisiossa on puolestaan esitetty erilaisia joulukalenteriohjelmia jo vuosikymmenten ajan. Tunnetuimpiin kotimaisiin ohjelmiin kuuluvat esimerkiksi 1980-luvulla esitetty Histamiinin joulukalenteri, sekä vuodesta 1998 aina vuoteen 2013 Ylen kanavilla esitetty Tonttu Toljanteri.
Meille 1980-luvun lapsille kaikkein merkittävin kalenteri on puolestaan vuonna 1997 valmistunut The Joulukalenteri, joka palasi esitykseen Subtv:llä ensin kertaalleen vuonna 2007 ja myöhemmin vuosina 2017 – 2019.
Pikkujoulut
Myös pikkujouluilla on tärkeä merkitys etenkin joulunodotuksessa. Kyseessä on ennen varsinaisia joulunpyhiä järjestettävä vapaamuotoinen, usein jouluteemainen juhla, joita järjestetään yleensä erilaisten yhteisöjen, kuten työpaikkojen, kaveriporukoiden, yhdistysten sekä muiden vastaavien voimin.
Pikkujoulun vietto poikkeaa varsinaisesta joulunvietosta usein vapaamuotoisuudellaan sekä varsinaista juhlaa vähäisemmällä hartaudellaan. Suomalaiseen pikkujouluun yhdistetään nykyään usein muun muassa runsas alkoholinkäyttö, jonka vuoksi pikkujouluilla on myös tärkeä merkitys suomalaisessa huumorissa.
Perinteisesti pikkujouluissa tarjotaan ensimmäistä kertaa vuodessa erilaisia jouluruokia, erityisesti riisipuuroa sekä glögiä.
Pikkujoulujen juuret juontuvat adventin vietosta, joka tarkoittaa Kristuksen odotusta sekä paastoa, joka päättyy jouluna. 1800-luvulla adventtia kutsuttiin joskun myös pikkujouluksi.
Varsinaisen pikkujoulujen vietto alkoi Suomessa Helsingissä toisen maailmansodan jälkeen Lähtökohtana tälle olivat kouluissa järjestettävät kuusijuhlat, joista alkoi muovautumaan hiljalleen myös nykyaikainen pikkujouluperinne.
Suomalaisissa kodeissa pikkujoulu lienee lähtöisin tavasta, jonka mukaan Tuomaan päivänä, 21. joulukuuta, pääsi maistelemaan itse pantua olutta. Ruotsissa Tuomaan päivän iltaa kutsuttiin puolestaan pikkujouluksi. Ajan saatossa perinne tämä on kehittynyt naapurimaassamme merkittävässä asemassa olevaksi Lucia-juhlaksi, joka muistuttaa tyyliltään edelleen suomalaista pikkujoulua.
Joulunavaustapahtumat
Ympäri Suomessa järjestään yleensä marraskuun aikana erilaisia joulunavaustapahtumia.
Rovaniemellä joulu avataan napapiirillä Joulupukin Pajakylässä järjestettävällä livetapahtumalla. Tapahtuma alkaa perinteisesti musiikkikonsertilla, ja se huipentuu Joulupukin puheeseen sekä sitä seuraavaan tonttujen discoon. Ranualla joulunavaustapahtumana toimii puolestaan Peuran urheilutalolla järjestettävät Piparimarkkinat.
Helsingissä joulukauden avaus järjestetään puolestaan perinteisesti Aleksanterinkadulla. Paljon ohjelmaa sisältävän tapahtuman merkittävin tempaus on upeiden jouluvalojen sytyttäminen, josta alkaa myöskin juhlapyhän virallinen odotus. Aleksanterinkadun valojen sytytys on järjestetty jo nyt yli 70 vuotena putkeen, eli kyseessä on erittäin pitkä perinne.
Vuosi 2020 oli myös joulunavaustapahtumien osalta poikkeuksellinen ja esimerkiksi Rovaniemellä perinteikäs tapahtuma järjestettiin perinteistä poiketen etäyhteydellä. Lähetystä oli mahdollista seurata mm. Visit Rovaniemen Facebook-sivuilta.
Miten itse vietän joulua?
Joulu on yksittäisistä juhlapyhistä oma suosikkini ja oma joulunviettoni pitääkin sisällään monia pitkäaikaisia perinteitä.
Tällaisia perinteitä ovat olleet esimerkiksi joulukuusen etsiminen yhdessä isäni sekä sisarusteni kanssa, ilta-aikaan vierailu paikallisella hautausmaalla, jossa sytytetään kynttilät jo ajasta iäisyyteen siirtyneiden muistolle. Ennen joululahjojen jakamista illalla, meillä on ollut tapana vielä koko perheen voimin saman pöydän ääreen ruokailemaan.
Joulupukki jätti välillä muutaman vuoden ajan lahjat kotitalomme kuistille, mutta nyt kun menossa mukana on myös kolme lastenlasta, on pukki käynyt pyörähtämässä viime vuosina myös pirtissä.
Kaikki pitkäaikaiset jouluperinteet ovat minulle asioita, jotka on mahdollista kokea vain kerran vuodessa. Tämä onkin minulle syy sille, miksi haluaisin jokaisena vuotena koko perheemme koolle saman katon alle.
Joulun merkitys on myös muuttanut muotoaan vuosien varrella. Lapsuudessa muistin odottavani joulussa lähinnä lahjoja sekä suurta määrää herkkuja, mutta tätä nykyä joulu merkitsee minulle yhdessä olemista perheen kanssa sekä ajankohtaa jolloin kiireisen ja stressaavan arjen keskellä pystyy hengähtämään edes muutaman päivän ajaksi.
Kotimaisen joulun lisäksi olen viettänyt vuodet 2017 ja 2018 Argentiinassa, jossa juhlapyhän viettäminen eroaa valtaosin suuresti meidän vastaavaan verrattuna. Etenkään joulurauhasta on latinalaisessa Amerikassa melko turha puhua, sillä joulua juhlitaan esimerkiksi kovaäänisen musiikin sekä ilotulitteiden voimin.
Lähteet ja aiheesta lisää muualla: Martat | Jouluruoka K-Ruoka | Suomalainen joulu Yle | Supisuomalainen joulu
Jutun pääkuva: Lauri Kivikataja | Visit Finland
