Syksy tarjoaa monipuoliset luontoliikkumismahdollisuudet
Saapunut syksy on luontoliikkumisen todellista kulta-aikaa monessakin eri muodosssa. Yksi syyskauden suosikkiharrastuksista on metsästys, johon on tarjolla lukuisia eri muotoja ja mikä parasta, metsästää voi kauniin ruskan keskellä. Syksy onkin metsästäjälle erittäin rentouttavaa aikaa.
Vaikka liikun syksyllä luonnossa pääasiassa metsästyksen muodossa, on metsästys kuitenkin sellainen hyvä syy lähteä kulkemaan erämaahan, josta saa paljon energiaa tulevaa talvea varten. Metsästäjänä minulle on tärkeää myöskin se, että pääsen harrastamaan luonnossa liikkumista hyvässä seurassa kavereiden kanssa.
Koen itse metsästäjänä asian niin, että kun kuljen metsässä aseen kanssa ja saalistan jotakin monista riistalajeista, niin saalis on pääasiallisesti vain mukava lisä, jonka voi saada muun luonnossa liikkumisen lisäksi. Riista on jokaiselle metsästäjälle arvostettu ruokalaji, jota kunnioitetaan. Metsästys ei ole koskaan sitä, että metsään lähdetään suin päin sohimaan aseen kanssa ja tappamaan riistaeläimiä huvin vuoksi. Jokainen vastuullinen metsästäjä ottaa luonnosta ainoastaan sen, mikä on kestävällä periatteella toimivaa metsästystä.
Riistanhoitotyön tärkeys
Luonnossa harrastamisen lisäksi metsästäjät tekevät myös erittäin tärkeää riistanhoitotyötä. Metsästämällä pidetään lajitaso kohtuullisena, ettei joku yksittäinen laji pääse valtaamaan liian suurta tilaa luonnossa, josta voi olla suurtakin haittaa luonnon tasapainon, autoilijoiden tai uudistuvan metsän, eli taimikoiden kannalta. Esimerkiksi hirvi on meillä täällä Suomessa suuri riistaeläin, jonka populaatio voi liian suureksi kasvaessaan saada paljon pahaa aikaa.
Riistan osalta meillä tehdään täällä Suomessa joka vuosi muutaman kerran vapaaehtoisten metsästäjien kanssa riistakolmiolaskenta, jolla voidaan määrittää se, kuinka paljon voidaan seuraavana syksynä saalistaa kutakin riistaeläintä. Esimerkiksi tänä vuonna meillä täällä Ranualla riekko on rauhoitettu, koska pesintä ja omalta osaltaan metsästäminen on saanut kannat taantumaan liian pieniksi.
Näitä asioita mitä metsästäjät tekevät kukin omilla metsästysmaillaan ei monestikaan täysin ymmärretä tai ei haluta ymmärtää. Metsästyksen tarkoituksena ei suinkaan ole saada riistalajeja häviämään tältä planeetalta, sillä siitä ei olisi hyötyä kenellekään. Todellisuus on oikeastaan päinvastainen: vastuullisella metsästyksellä pyritään pitämään riistakannat elinvoimaisina.
Mikäli metsästystä ei harrastettaisi ollenkaan, olisi tilanne sietämätön myöskin luonnon kannalta. Jos kukaan ei esimerkiksi metsästäisi kanalintuja, lintukannat voimistuisivat huomattavasti, joka tarkoittaisi puolestaan sitä, että pienpetojen kannat nousisivat myöskin jyrkästi, kun saalista olisi luonnossa tarjolla enemmän.
Pienpetokantojen kasvu toisi puolestaan omalta osalta mukanaan monien eläinten keskuudessa liikkuvien tautien holtitonta leviämistä. Yksi tällainen on esimerkiksi kapi, joka ottaisi niin vahvan vallan, ettei meistä kenelläkään olisi enää hauskaa. Tällaisessa tilanteessa emme enää uskaltaisi käyttää luonnon marjoja hyväksi siinä pelossa että taudit leviäisivät marjojen kautta myös meihin ihmisiin. Tämä tarkoittaisi käytännön tasolla sitä, että joutuisimme jättämään hyvät vitamiinit metsään, emmekä voisi niitä käyttää hyväksemme terveyttä ylläpitääksemme. Tällainen esimerkkitapaus käynnistäisi kiertteen, joka saisi kiertoteiden kautta meidät kaikki voimaan huonosti.
Eräs metsästysreissu hyvässä seurassa
Syksy ja metsästäminen ovat minulle parasta mielealalääkettä, jota ei paikallinen apteekki tarjoa. Tämä pätee etenkin silloin, kun saan harrastaa luonnossa hyvässä seurassa, hyvien ystävien kera.
Olimme tämän kuun alkupuolella ystävieni kanssa vuosittaiseksi muodostuneen perinteen mukaisella kanalintujen metsästysreissulla Ranuan erämaissa. Vietimme tuolloin yön mökillä Simojärven kauniissa maisemissa, jossa perisuomalaiseen tyyliin saunoimme ja muistelimme nuoruutta sekä vähän ehkä vanhenemistakin. Joka tapauksessa vietimme illat jutellen ja hyviä muistoja aiemmista metsästyskerroista jakaen.
Aamulla aikainen herääminen tapahtui hieman väsynein silmin, sillä edellinen ilta oli venähtänyt myöhäiseksi jutustellessa ja kuulostellessa mitä oli kerennyt tapahtua edellisen tapaamisen jälkeen. Aamu kului tuolloin aamiaisen, metsästyseväiden kasaan laittamisen sekä sen jälkeen metsästysvarusteiden autoon pakkaamiseen autoihin. Tämän jälkeen päästiinkin itse asiaan ja metsästämään.
Metsään päästessä menoa ei enää haitannut unihiekkaiset silmät tai unenpuutteesta väsynyt kroppa, vaan katse oli tuolloin jo suunnattu erämaan kauneuteen ja jännittävien riistatilanteiden suunnalle.
Kun takana oli jo monta kuljettia kilometriä, oli myös riistakontakteja ehtinyt muodostumaan. Matkan varrella oli ehtinyt kuulumaan monet ilmaan lennähtäneiden kanalintujen äänet. Nämä toivat myös aivan uudenlaista intoa itse tekemiseen, sillä saaliin mahdollisuus oli tällöin olemassa.
Matka jatkui jälleen, mutta ilman saalista, mutta se ei juurikaan haitannut, sillä kohta edessä oli erätulien aika. Nokipannu saatiin porisemaan tulella ja siinä odotellessa paistettiin myös muutamat makkarat ja nautittiin muita mukaan pakattuja eväitä. Tulilla istuessamme tarkkailimme lähes tyyntä lammen pintaa.
Puheen sorina käy tulilla istuessa ja muistelemme jälleen niitä niin monia hyviä yhteisiä reissuja luontoon. Nokipannukahvit ovat tässä vaiheessa valmiit nautittavaksi. Pannu hörpitään yksissä tuumin tyhjäksi. Aika vierii ja mieli sekä kroppa saavat kaipaamaansa lepoa.
Nyt on aika jättää tämä kaunis paikka ja lähteä jälleen katsomaan, mitä metsällä on tarjota. Kilometrejä on pian takana jo kymmenen kilometrin verran. Ase on saanut levätä sylissä ja odottaa edelleen töihin pääsemistä.
Matka jatkuu. Nyt on jo vierähtänyt tovin aikaa ilman, että kanalinnut olisivat säikytelleet lentoon lähtiessään. Samaan aikaan alkaa jo vähän väsyttämäänkin, mutta juuri silloin luonto pääsee yllättämään. Juuri siinä vaiheessa, kun mieleen on riipinyt ajatus siitä, ettei täällä mitään ole ja että tyhjää saa kyllä pyytämättäkin.
En päässyt ampumaan, mutta kroppaan tulee aivan uudenlaista energiaa siitä hienosta rytinästä, minkä lentoon lähtenyt metso saa aikaan. Väsymys kaikkoaa hetkessä – nyt jaksaa taas. Kaveri laittaa viestiä keskusteluryhmään tuolta jostain kauempaa erämäästa. Pyy on pivossa. Tämä pieni kaunis metsäkanalintu, jossa on aivan uskomattoman hyvän makuinen liha.
Iloitsen itse kaverin saaliista ja jälleen kerran mieli on saanut sitä haluamaansa lääkettä. Itse en onnistu saamaan saalista, vaikka kuljettua matkaa kertyykin päivän aikana yli 15 kilometriä. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä olen saanut oman annokseni mielenterveyslääkettä. Kaunista ja puhdasta luonnon rauhaa, jossa ei kaupunkien pakokaasut hiilidiokseneideen ole olleet saastuttamassa minun tai kavereiden keuhkoja.
Matkaa olisi vielä autolle muutama kilometri ja jaloissa painaa. Alkaa tuntumaan siltä, että ei tämä matka lopu ikinä. Ei sitten millään. Mutta eipä se auta, on vaan laitettava jalkaa toisen eteen. Vihdoin auto näkyy ja uutta energiaa ilmenee jälleen. Ei ole enää pitkä matka autolle.
Kilometri autossa kohti mökkiä on raskas. Se väsymyksen määrä, minkä lämmin auto pitkän päivän jälkeen nostaa pintaan, on sanoin kuvaamaton. Energiat ovat nollissa, mutta vielä pitäisi mökillä jaksaa alkaa lämmittämään sauna sekä siinä sivussa vissiin jotain syödäkin, vaikka olotila on erittäin väsynyt. Illasta muodostuukin energiankeräämisvaihe seuraavaa päivää varten.
Päivä oli jälleen antoisa niin monine tilanteineen. Mieli on erittäin väsynyt, mutta siltikin niin onnellinen. Tämä on sellainen olotila, että sen haluaisi jakaa koettavaksi kaikille. Niillekin, jotka eivät tätä metsässä koluamista edes harrasta.
Luonto antaa sen, minkä on antaakseen
Metsästäessä on yleistä, että saalista ei usein tule moneen päivään. Saalistaminen ei ole helppoa, vaikka niin voisikin kuvitella. Ilman saalistakin metsä antaa kuitenkin niin paljon, että jos tulisi eteen sellainen vuosi, jolloin metsästämään ei pääsisi ollenkaan, olisi olotila todella nollissa.
Näin metsästäjän roolissa haluaisin sanoa vielä tähän loppuun – koska meistä metsästäjistä on olemassa niin monen näköisiä mielikuvia – että kaikissa metsästäjissä asuu jonkinlainen luonnonsuojelija, joka haluaa luonnon tasapainon pysyvän kunnossa. Otan myös esiin sen, että myös metsästäjissä, kuten kaikissa luontoharrastajissa, on myös niitä harvoja yksilöitä, jotka eivät halua kunniottaa luontoa tai luonnon antimia. Iso osa metsästäjistä suhtautuu kuitenkin luontoon niin, ettei sieltä mitään ottamalla oteta, vaan että luonto antaa meille sen, mitä on antaakseen.
Teksti: Ilpo Leppänen | Lapland Adventure & Hunting Oy(Tekstin on editoinut julkaistuun muotoon Tuomas Haapala)
PS. Muistathan tutustua myös Lapin syksyn muihin aktiviteetteihin.
