Yleiskuvaus Siperianhuskysta
Siperianhusky on erittäin puhdasrotuinen koira, joka on erikoistunut etenkin rekikoiraksi. Lapin matkailun parissa kyseinen rotu tunnetaan ennen kaikkea huskyvaljakoiden vetäjänä. Kokonsa puolesta laji voidaan mieltää keskikokoiseksi, nopea -ja kevytliikkeiseksi käyttökoiraksi, joka on erittäin kyvykäs vetämään keveitä kuormia pitkiäkin matkoja.
Alkuperä
Siperianhuskyn alkuperä on voitu jäljittää aina tšuktšeihin, muinaiseen Pohjois-Siperiasta kotoisin olevaan heimoon asti. Äärimmäisen epäsuotuisista olosuhteista huolimatta tšuktšilaiset kasvattivat siperianhuskya kestämään ja jopa menestymään kylmillä asuinsijoillaan.
Koirat jalostettiin alun perin etenkin kestävyyttä varten, ja niistä muotuikin nopeasti sekä lemmikkejä että luotettavia kumppaneita Pohjois-Venäjän ankarissa oloissa eläneille ihmisille. Venäjältä tämä koirarotu päätyi Alaskassa sijaitsevaan Nomeen venäläisen kauppiaan nimeltä William Goosakin ansiosta.
Nome oli monen muun Pohjois-Amerikan alueen tavoin kultakuumeen vallassa vuonna 1909, ja rekikoirilla olikin tuolloin tärkeä merkitys sen ajan ihmisille, jotka toivoivat pääsevänsä kultamaille ja sieltä takaisin täysien kultasäkkien kanssa. Rekikoirien apua tarvittiin tuolloin sekä tarvikkeiden että painavien kultasaaliiden kuljettamiseen.
Yksi yleisimmistä huskyjen alkuperään liittyvistä myyteistä on se, että ne mielletään susien ja koirien risteymäksi susiin viittaavan ulkomuotonsa perusteella. Huskyt eivät kuitenkaan ole sen enempää sukua susille kuin muutkaan koirat, jotka ovat kylläkin lähtöisin luonnossa elävistä susista.
Yksi konkreettinen yhteys siperianhuskyjen ja susien välillä on kuitenkin ollut olemassa näihin päiviin saakka. Elokuva-alalla kyseistä koirarotua on nimittäin usein käytetty susien sijaisnäyttelijöinä. Tämä johtuu kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että kesyjä koiria on huomattavasti helpompi kouluttaa ja ohjailla kuin aidoissa eläneitä susia, jotka ovat käytökseltään osittain villieläinten kaltaisia. Huskyjen käyttö elokuva-alalla ei myöskän vaadi niin paljon erityislupia, mikä tekee myöskin koirien käytön osaltaan yksinkertaisempaa susiin verrattuna.
Käyttäytyminen ja luonne
Siperianhusky on luonteeltaan ystävällinen ja lempeä, mutta samaan aikaan myöskin valpas ja seurallinen. Siltä ei löydy vahtikoirille tyypillistä omistushalua, eikä se ole siitä johtuen epäluuloinen vieraita kohtaan, eikä altis tappelemaan esimerkiksi muiden koirarotujen kanssa.
Aikuisikään jo ehtinyt husky voi olla luonteensa puolesta jossain määrin pidättyväinen ja omanarvontuntoinen. Rodun älykkyys, käsiteltävyys sekä innokkuus tekevät siitä miellyttävän seuralaisen ja työstä pitävän käyttökoiran. Huskyn yksi tärkeimmistä ominaisuuksista ovat sen aktiivisuus ja emergisyys, mikä tarkoittaa käytännön tasolla sitä, että tämä koirarotu tarvitsee paljon liikuntaa ja aktivointia.
Siperianhuskyssa huomioitavaa on myös se, että se on hyvin sosiaalinen ja laumassa viihtyvä rotu, joka tarvitsee onnelliseen elämään rinnalleen vähintään yhden lajitoverin. Tämä on yksi pääasiallisista syistä sille, miksi kyseinen koirarotu ei sovellu hyvin esimerkiksi kerrostaloasuntoihin, vaan sen paikka on huomattavasti mieluummin käyttökoirana muiden rotutovereiden rinnalla.
Tuntomerkit
Siperianhuskyn ruumis on muodoltaan tiivis ja mittojen puolesta hieman korkeuttaan pidempi. Rodulle ihanteellisena ulkomuotona voitaisiin pitää sopusuhtaista yleisvaikultelmaa, koira ei saa olla liian raskas- eikä myöskään kevytrakenteinen. Siperianhuskyn säkäkorkeus on yleensä 51 ja 60 senttimetrin välillä ja urokset ovat hieman narttuja kookkaampia.
Huskyn pää on muotonsa puolesta sopusuhtainen, päälaki pyöristynyt ja kallo silmiä kohden kapeneva. Myös kuono kapenee kärkeä kohti. Siperianhuskylle tyypillistä on pystykorvaroduille tutut pystyt korvat, jotka ovat kiinnittyneet korkealle koiran päässä. Monien muiden pystykorvien tavoin rodulta löytyy myös tuuhea häntä, joka riippuu levossa ollessa, mutta kaartuu sirppinä selän päälle koiran ollessa tarkkaavainen tai työn touhussa.
Siperianhuskyn kirsussa huomionarvoista on se, että osalla rodun edustajista on monivärinen nenä. Usein kirsu on väriltään vaaleanpunainen tai maksanvärinen ja musta. Tätä kutsutaan englannin kielellä ”luminenäksi” (snow nose), ja kyseessä on melko yleinen piirre. Erikoista tässä piirteessä on myös se, että monivärinen nenä ilmaantuu pakkasten saapuessa ja toisaalta värit saattavat tasaantua lämpötilan jälleen noustessa.
Siperianhuskyn silmät muistuttavat muotonsa puolesta manteleita ja ne ovat yleensä hieman vinoasentoiset. Väriltään silmät voivat olla siniset, ruskeat tai sekaväriset. Huskyjen kohdalla onkin varsin yleistä, että koiralta löytyy kaksi eri väristä silmää.
Huskyn karva on pituutensa puolesta keskipitkää, peitinkarva suoraa ja rungonmyötäistä niin, että koiran ääriviivat erottuvat hyvin. Pohjavilla on erittäin tiheää ja pehmeää, mikä kielii omalta osaltaan sopeutumisesta ankariin sääolosuhteisiin. Myös lajille tyypilliset pystyt korvat sekä malliltaan tuuhea häntä antavat sille pohjoisesta tulevan rodun leimaa.
Huskylla on kaksi karvanlähtöaikaa vuodessa, ja tällöin karvoja irtoaa koirista runsaasti.
Huskysafari on vauhdikas tapa tutustua Lapin luontoon
Nykyiseen muotoonsa siperianhusky jalostui Yhdysvalloissa 1930-luvulla ja rotu on sen jälkeen levinnyt ympäri maailmaa. Pääasiallisesti huskyt tunnetaan tänä päivänä rekikoirina, joilla on tärkeä merkitys myös matkailualalla. Suomessa ensimmäinen siperianhusky rekisteröitiin vuonna 1965 ja nykyään vuosittaiset rekisteröintimäärät ovat noin 600 koiraa vuodessa. Yhteensä Suomessa on arviolta reilut 15 tuhatta siperianhuskya.
Monissa Lapin matkakohteissa järjestettävät huskyvaljakkoajelut ovat nousseet suureen suosioon etenkin kansainvälisten matkailijoiden toimesta. Kyseessä onkin vauhdikas, perinteikäs sekä tunnelmallinen tapa tutustua Lapin kauniiseen luontoon. Yleensä valjakkoajeluita järjestetään pääasiallisesti talvisesongin aikana, mutta monissa paikoissa vauhdikkaasta menosta suosikkiakvititeetin parissa on mahdollista päästä nauttimaan ympärivuotisesti.
Valjakot on tyypillisesti koottu siten, että kaksi koiraa on asetettu rinnakkain ja peräkkäin jonosta löytyy puolestaan kolmesta tai neljä koiraa, mikä tarkoittaa, että valjakkoa vetämässä on yhteensä 6 – 8 koiraa.
Kyydissä olevia henkilöitä on valjakossa yleensä kaksi: toinen näistä toimii valjakon ajajana ja toinen on mukana matkustajan roolissa. Huskysafarit ovat kestonsa puolesta yleensä niin pitkiä, että aktiviteetin puolivälissä matkustajien on mahdollista vaihtaa myös paikkoja.
Yleisohjeet huskysafarille
Ajatus valjakon ohjastamisesta safarilla voi tuntua etukäteen haastavalta ja jopa hieman pelottavalta, mutta käytännön tasolla kyseessä on varsin helposti lähestyttävä aktiviteetti.
Kuskin paikalla olevan henkilön tehtävän on pitää jalat tukevasti reen jalaksilla ja molemmat kädet kiinni reestä löytyvässä ohjauskaaressa. Turvallisuussyistä kuskin paikalla oleva henkilö ei saa ottaa kuvia itse ajon aikana, vaan kaikki keskittyminen tulee suunnata valjakon turvalliseen ohjastamiseen.
Safareilla mukana on myös opas, jolla on yleensä käytössään kolme etukäteen näytettävää käsimerkkiä, joiden avulla viestintä toimii aktiviteetin aikana.
1) Suoraan pystyyn nostettu käsi tarkoittaa merkkiä pysäyttämisestä. Reen pysäyttäminen tapahtuu reestä löytyvän metallisen jarrun päällä seisomalla. Tämä toimii myös koirille signaalina siitä, että pysähtyminen on tapahtumassa.
2) Käden liikuttaminen ylös – alas kyynärpää koukistettuna tarkoittaa puolestaan liikkelle lähtemistä. Tämän merkin kohdalla rekeä tulee työntää hieman eteenpäin ja samalla löysätä jarru astumalla pois metallisen osan päältä.
3) Käden liikuttaminen suorana vartalon sivulla ylhäältä alas tarkoittaa puolestaan huomioimisen tarvetta, jolloin vauhtia tulee hidastaa. Tällöin reen menoa tulee hidastaa käyttämällä jarrua vain toisella jalalla, toinen jalka pysyy siis tässä tilanteessa edelleen jalaksen päällä, mikä mahdollistaa reen etenemisen, mutta kuitenkin niin, että vauhti hidastuu sellaiselle tasolle, että edessä olevaan mahdolliseen esteeseen tai vaaraan ehtii reagoimaan.
Valjakon kanssa liikenteessä ollessa on myös äärimmäisen tärkeää pitää riittävä turvaväli edessä menevään valjakkoon. Turvaväli tarkoittaa sitä, että valjakon ensimmäisen, eli johtavan koiran ja edessä menevän valjakon reen välinen matka on noin 5 – 10 metrin pituinen koko safarin ajan.
Ajajan vaihtaminen tapahtuu yleensä safarin puolivälissä ja tämä tapahtuu turvallisesti siten, että aiemmin kuskin paikalla ollut henkilö seisoo koko vaihdon ajan molemmilla jaloillaan jarrun päällä. Matkustaja puolestaan nousee ylös reestä ja vaihtaa lennosta seisomaan jarrun päälle aiemman kuskin tilalle. Kun uusi kuski seisoo kokonaisuudessaan jarrun päällä, voi aiemmin ajanut henkilö siirtyä puolestaan istumaan rekeen. Uuden ajajan tulee seisoa jarrun päällä niin pitkään, kunnes aktiviteetissa mukana oleva opas antaa jälleen uuden lähtömerkin.
Huskysafarille on lisäksi tärkeää pukeutua lämpimästi, sillä kyseinen aktiviteetti on mahdollista järjestää hyvinkin ankarissa olosuhteissa. Pakkanen myös puree huomattavasti kovemmin vauhdikkaassa liikkeessä oltaessa. Hyvät ohjenuorat talvipukeutumiseen löydät aiemmin julkaisemastani kerrospukeutumisoppaasta.
Tiimityöskentely ja johtava koira
Valjakossa toimiessa koirilta vaaditaan erinomaisia tiimityötaitoja ja tämä tarkoittaakin yleisellä tasolla sitä, että koirat tulevat yleensä todella hyvin toimeen keskenään. Tiimityön merkityksestä huolimatta lauma vaatii myös hyvän johtajan, jonka päälimmäisiä taitoja ovat muun muassa kyky kulkea köysi tiukalla ja saada muut valjakossa olevat koirat toimimaan optimaalisesti.
Tällaiset ominaisuudet ovat yleensä huskyille synnynnäisiä ja sukupolvelta toiselle siirtyviä. Mitä isommasta valjakosta puhutaan, sitä enemmän myös johtavan koiran merkitys korostuu.
Kuinka pitkiä matkoja huskyt juoksevat?
Valjakkoajeluja on tarjolla todella eri pituisina ja pisimmillään kuljettavat matkat voivat olla kymmenien tai jopa sadan kilometrin pituisia.
Hyvin harjoitusta saaneet ovat ominaisuuksiltaan hieman kuin maratoonareita, jotka hyvin valmisteltuina saattavat vetää valjakkoa esimerkiksi Alaskan vaativissa olosuhteissa järjestettävissä koiravaljakkokisoissa jopa 1700 kilometriä päivässä.
Tässä asiassa huomioimisen arvoista on kuitenkin se, että näissä tapauksissa puhutaan täysin oikeanlaisen koulutuksen saaneista koirista, joiden osalta panostus oikeanlaiseen ravintoon sekä juomiseen ovat todella tärkeällä tasolla. Esimerkiksi Suomessa järjestettävillä huskysafareilla matkat jäävät huomattavasti lyhyemmiksi ja koirilta myös vaaditaan paljon pienempää fyysistä pinnistelyä.
Kuinka paljon liikuntaa huskyt tarvitsevat?
Kuten jo aiemmin totesin, siperianhusky on koirarotu, joka on tullut tunnetuksi aktiivisuudestaan. Mikäli koirat saisivat päättää asiasta itse, niin ne juoksisivat mielellään vaikka koko päivän ajan. Tämä ominaisuus asettaakin koiranomistajalle omat vaatimuksensa.
Huskyjen osalta päivä on hyvä aloittaa heti aamusta pitkällä lenkillä ja kokonaisuudessaan päivän aikana tulisi pyrkiä vähintään 80 minuuttiin liikuntaa, josta valtaosa tulisi tehdä juoksemisen muodossa.
Fyysisten harjoittelutarpeidensa lisäksi kyseinen koirarotu tarvitsee myös muunlaista aktivointia, etenkin mielelleen. Koiraa onkin hyvä aktivoida mahdollisimman paljon päiväsaikaan, jotta öisin vältytään joitain huskynomistajia vaivaavasta ulvonnasta, joka johtuu yleensä nimenomaan aktiviteetin puutteesta.
Lähteet ja aiheesta muualla: Wagwalking | 8 awesome Siberian husky facts Hanki koira | Siperianhusky Yle | Valjakkokoira vetää yli sata kilometriä päivässä pakkasrajoista piittaamatta
Jutun pääkuva: Mikko Ryhänen | Visit Finland
