Kokemuksia turistioppaana toimimisesta Lapissa

Share on whatsapp
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email
Asiakaspalvelutehtävissä toimivia henkilöitä voi hyvällä syyllä kuvailla koko Lapin matkailun selkärangaksi. Onnistuneet asiakaspalvelukokemukset saavat samat asiakkaat palaamaan samaan matkakohteeseen vuodesta toiseen sekä auttavat totta kai tuomaan uusia asiakkaita, kun positiiviset kokemukset leviävät sekä perinteisen puskaradion että sosiaalisten medioiden kautta. Tässä blogissa kerron hieman omista kokemuksistani erä/turistioppaana toimimisesta.
Vierailu Vaaran porotilalla Ranuall talvella

Sisältöluettelo

Oma taustani oppaana

En voi luonnehtia itseäni millään tavalla konkariksi oppaana toimisessa, sillä olen tehnyt kyseistä työtä ainoastaan yhden talvisesongin ajan Ranuan Eläinpuistolla. Talvella 2016/17 koetut kokemukset ja elämykset ovat kuitenkin edelleen kirkkaasti omassa mielessäni ja koska tämä työkokemus oli kokonaisuudessaan niin hauska ja kaikin puolin positiivinen, haluan ehdottomasti jakaa omat muistoni tuosta talvikaudesta.

Hyppäsin itse mukaan kelkkaan kesken kaikkein aktiivisimman talvikauden, uudenvuoden aattona 2016. Pääsin heti alkuun sukeltamaan ns. syvään päähän, sillä sain heti ensimmäisenä työaamunani toimia toisena oppaana Vaaran Porotilan tilavierailulla, johon osallistui yli 20 pääasiallisesti Britanniasta ja Benelux-maista tullutta turistia. Toisaalta laskeutuminen uusiin työtehtäviin sujui myös erittäin pehmeästi, sillä toisena oppaana et ole juurikaan vastuussa itse aktiviteetin etenemisestä, vaan ainoa varsinainen vastuualue kohdistui tuolloin aktiviteetin sujumisen tarkkailuun.

Wilflife Safarisien moottorikelkkasafari Ranualla
Erilaiset kelkkasafarit ovat erittäin suosittuja aktiviteetteja Ranualla. Aktiviteetin aikana viestintä tapahtuu erilaisin käsimerkein.

Heti ensimmäisen työviikkoni aikana pääsin myös verestämään paljon sellaisia taitoja, jotka olivat päässeet unohtumaan. Viikkoon sisältyi paljon mm. moottorikelkkailua, jota olin harrastanut edellisen kerran lapsuudessani, jolloin perheessäni oli kelkka, jolle isäni oli ajanut oman lyhyen reitin pihapiirimme ympäristöön. Itse kelkkasafarit ovat kuitenkin niin turvallisesti organisoituja ja aktiviteetin etenemistahti niin hidas, että oppaaksi on helppo hypätä myös niin sanotusti kylmiltään. Kelkkailuakaan ei siis kannata sen kummemmin jännittää.

Viikkojen edetessä omat työtehtäväni vakiintuivat pääasiallisesti lumikenkäilyn ja maastohiihdon opastukseen, jotka molemmat istuivat erittäin hyvin myös omiin kiinnostuksenkohteisiini. Mikäpä sen hienompaa kuin viedä ryhmiä lumikenkäilemään Ranuan kauniisiin maisemiin ja revontulia ihailemaan sekä itselleni niin rakasta lajia opettelemaan?

Minkälaista turistioppaan työ on?

Erä- ja turistioppaan työtä voisi kuvailla erittäin monipuoliseksi. Työpäivä saattaa alkaa aamuvarhaisella pilkinnän opastuksella ja jatkua aina yli puoleen yöhön saakka revontulisafarin muodossa. Työpäivät saattavat siis etenkin kuumimman talvisesongin aikaan olla pitkiäkin, mutta tämä ei ainakaan omalla kohdallani haitannut sen suuremmin, koska mukavaa työtä tehdessä aika kuluu usein jopa yllättävän nopeasti.

Yksi parhaista asioista oppaana toimisessa olikin se, että hyvin usein töissä oleminen ei sinällään edes tuntunut työnteolta. Voin rehellisesti sanottuna sanoa, että oppaana toimiessani sain tehdä työkseni todella paljon sellaisia asioita, joita tekisin mieluusti myös vapaa-ajallani. Samalla sain tutustua satoihin ihmisiin ympäri maailmaa sekä heidän tarinoihinsa. Opastuksien aikana pääsinkin ystävystymään monien ihmisten kanssa, joihin pidän edelleen yhteyttä esimerkiksi sosiaalisen median puolella.

Perinteisen sukset rivisissä odottamassa maastohiihdon opetuksen alkamista Ranualla.
Maastohiihtosukset odottavat rivissä uusien oppilaiden saapumista.

Yksi työnteon suurimmista ilon aiheista oli myös se, että pääsit aina näkemään todella läheltä, miten paljon ulkomailta tulevat turistit nauttivat sellaisista asioista, jotka ovat muodostuneet meille Lapin ihmisille arkeen liittyviksi itsestäänselvyyksiksi. Revontulten ihailu, lumisessa metsässä samoilu, tähtitaivaan näkeminen, moottorikelkalla ajaminen ja ahvenen pilkintä olivat kaikki monille sellaisia elämyksiä, joita he eivät olleet koskaan voineet kokea kotimaissaan.

Yksittäisistä muistoista voisin nostaa esiin esimerkiksi yhden lumikenkäilyopastuksen, jonka ohjasin vanhemmalle saksalaispariskunnalle. Ollessamme jo palaamassa kohti Gulo Gulon vastaanottoa, syttyi Pohjoinen taivas suorastaan palamaan revontulten ilmestyessä taivaalle. Vanhempi herrasmies kaivoi tässä vaiheessa kompaktikameran repustaan ja onnistui nappaamaan tämän jälkeen muutaman kohtuullisen kuvan revontulista käsivaralta, jonka lisäksi minä kuvasin pari yhteiskuvaa pariskunnasta revontulten loistaessa taustalla. Lähdettyämme jälleen liikkeelle, mies totesi minulle selvästi liikuttuneena, että tämän elämyksen jälkeen hän voi taas kuolla hieman onnellisempana.

Toinen mieleeni vahvasti painunut muisto on, kun pidin isommalle taiwanilaiselle ryhmälle kahden tunnin hiihtokurssin. Ryhmässä oli yli 20 henkilöä ja ikähaitari jakaantui todella vahvasti laidasta laitaan. Ensi alkuun opastus tuntui erittäin haasteelliselta, kun pelkkä suksien jalkaan laittaminen suurelle ryhmälle vei hyvin paljon aikaa. Sain kuitenkin koko ryhmän hyvin organisoitua sekä kuuntelemaan annettuja ohjeita. Pyrin opastuksen aikana opastamaan osallistujia mahdollisimman yksilöllisesti. Jono camping-aluetta ympäröivällä ladulla venyi toki ikähaitarin ja hiihtäjien taito- ja kuntotasojen vuoksi pitkäksi, mutta löysin siitäkin huolimatta hyvin aikaa käydä jututtamassa jokaista hiihtäjää yksitellen. Tulkkausapuna minulle toimi ryhmän oma ohjaaja Joshan, jonka kanssa olen ollut tekemisissä matkailuun liittyvissä asioissa aina näihin päiviin saakka. Lopputulos aktiviteetille oli muuten se, että kaikki osallistujat (lähes) vauvasta vaariin saakka hiihtivät ja hiihtivät myös oikein hyvin.

Työn vastuullisuus

Joulukuusen etsintää lähimetsästä Ranualla
Joulukuusen etsintää lomakylä Gulo Gulon vieraiden kanssa joulun alla.

Vaikka oppaana toimiminen onkin pääasiallisesti hauskanpitoa, joka ei tunnu työnteolta, niin oppaana toimimiseen liittyy myös hyvin iso vastuu, etenkin jos satut ohjaamaan ryhmää yksin. Etenkin ilta- ja yöaikaan järjestettävissä aktiviteeteissa, kuten erilaisilla revontulisafareilla saa kyllä olla koko ajan tarkkana, että mitään haavereita ei pääse tapahtumaan. Pimeässä on loppujen lopuksi yllättävän helppo eksyä, vaikka metsästä löytyykin valmiiksi poljettuja polkuja ja myös kelkan hallinta on mahdollista menettää, jos ei noudata annettuja ohjeita ja ennen kaikkea nopeusrajoituksia.  

Muistan näihin liittyen yksi käytännön esimerkki. Sain muistaakseni toisella työviikollani ohjattavaksi isomman belgialaisen ryhmän, jolle korostin heti alusta alkaen, että koska olen ohjaamassa ryhmää yksin, niin ryhmän peräpään tulee pitää huoli siitä, että jono ei pääse venymään. Ryhmän keski-ikäisten miesten joukko ei kuitenkaan tahtonut millään noudattaa tätä neuvoa, vaan herrasmiehet intoutuivat mm. tönimään toisiaan nurin lumisessa metsässä, jonka vuoksi jouduimme pysähtelemään odottamaan jonon viimeisiä vähän väliä.

Tämä aiheutti hieman ongelmia opastuksen loppuvaiheessa. Olin käynyt vetämässä lumikenkäilyopastuksia vain kerran tai kaksi ja nekin päiväsaikaan, minkä vuoksi jouduin vielä tuossa vaiheessa noudattamaan ennalta valittua ja valmiiksi poljettua reittiä. Aktiviteetin loppupuolella aloin huomaamaan, että hitaan ja töksähtelevän etenemistahdin vuoksi emme tulisi ehtimään takaisin lähtöpaikkaan määräajassa. Tästä syystä jouduin keskeyttämään kodalla tapahtuneen tulisteluhetken ja käskeä porukkaa pistämään vipinää kinttuihin paluumatkalle. Jono pääsikin lähes suorassa alamäessä venymään hieman liian pitkäksi. Lähtöpaikkaan päästessämme erän seurueen miehistä tuli jututtamaan minua naama peruslukemilla ja totesi minun hylänneen heidät, minkä vuoksi he melkein eksyivät metsään. Tämän jälkeen herra totesi tekevänsä minusta valituksen työnantajalleni. Tätä seurasi muutaman sekunnin hiljaisuus, jonka jälkeen miesjoukon pokka petti ja he repesivät joukolla nauramaan. Voitte varmaan kuvitella, että minusta tuo tilanne ei tuntunut aivan yhtä hauskalta. Näin jälkikäteen tilannetta kyllä osaa ajatella pääasiallisesti huvittavana ja opettavana kokemuksena.

Kokemus kokonaisuutena

Lumikenkäilysafari kauniissa talvimaisemissa Ranualla
Lumikenkäilyä pääsee Ranualla vetämään todella kauniissa talvisissa maisemissa.

Omien kokemuksieni perusteella voin suositella turistioppaana toimimista varauksetta kenelle tahansa. Jos alkaisin omalta osaltani listaamaan positiivisia puolia tästä työtehtävästä, niin lista olisi hyvinkin pitkä. Etenkin pieniä ryhmiä ohjatessa opastuksien aikana on todella paljon aikaa keskustella ohjattavien ihmisten kanssa. Juttutuokiot aivan erilaisista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa ovat aina sekä mukavia että antoisia.

Oppaana toiminen oli minulle lisäksi monella tapaa kasvattava kokemus. Esimerkiksi suurten ryhmien ohjaaminen vieraalla kielellä oli sellainen asia, jota en ollut aiemmin tehnyt ja joka sai minut heittäytymään pois omalta mukavuusalueeltani. Hyvin vahvasti koko elämäni ajan läsnäollut arkuus ja esiintymispelko saivan tämän työkokemuksen ansiosta ainakin hieman väistyä taka-alalle.

Kaikkein palkitsevimpia aspekteja työssä olivat jo mainittujen ulkomaisten turistien aidon ilontunteen myötäelämisen sekä syntyneiden ystävyyssuhteiden lisäksi erilaiset onnistumisen tunteet. Ei ole varmaankaan mahdollista välttyä hyvänolontunteelta, jos onnistut vain tunnin tai kahden aikana opettamaan yli kymmenen ihmistä hiihtämään lähtötason ollessa nolla tai kun luet jälkikäteen esimerkiksi TripAdvisorista, miten tyytyväisiä ihmiset ovat olleet saamaansa palveluun ja miten he aikovat palata Ranualle myös uudestaan.

Lomakylä Gulo Gulo saa myös työpaikkana minulta täydet pisteet. Toiminta safareilla on erittäin ammattimaisesti hoidettu ja työntekijälle annetaan varsin haastaviin tehtäviin hyvä perehdytys, sekä pehmeä sisääntulo. Mitään ei tarvitse tehdä ennen kuin kokee olevansa itse siihen valmis. Ongelmatilanteet näiden talvikuukausien aikana jäivät suuresta asiakasmäärästä huolimatta käytännössä nolliin ja en pidä kovinkaan suurena ihmeenä, että lomakylä on saanut esimerkiksi TripAdvisorin puolella käytännössä pelkästään täysiä viiden tähden arvosanoja.

Teksti: Tuomas Haapala
Kuvat: Ranuan Eläinpuisto (Wildlife Safaris)

Jaa tämä teksti

Share on whatsapp
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Tutustu muihin blogiteksteihimme

15 julkkista, jotka ovat vierailleet Lapissa - Conan O'Brien on yksi tunnetuimmista julkkiksista, jotka ovat vierailleet Suomen Lapissa
Kourtney Kardashian, Lionel Messi, Ed Sheeran… 15 kansainvälistä julkkista, jotka vierailivat Suomen Lapissa

Suomen Lapista on tullut yhä suositumpi kohde kansainvälisille matkailijoille. Lappi on tunnettu paitsi kauniista luonnosta ja maisemistaan, niin myös rauhallisuudestaan. Nämä tekijät ovatkin olleet myös yksi tärkeimmistä syistä sille, miksi moni kansainvälisen tason julkkis on vieraillut Lapissa viime vuosien aikana. Tässä blogitekstissä listaamme yhteensä 15 julkisuuden henkilöä, jotka ovat vierailleet Lapissa viime vuosina.

Lue lisää...
Lappi talvella - Huskyrekiajelu on suosittu talviaktiviteetti Lapissa
Lappi talvella – kymmenen tekemisvinkkiä

Lähestyvä talvi on kerrassaan maaginen vuodenaika, etenkin täällä Lapissa, jossa lumi maalaa maiseman kauniin valkoiseksi. Talvi Lapissa sisältää myös paljon mukavaa tekemistä ja tässä matkaoppaassa annamme kymmenen vinkkiä siihen, mitä Lapissa kannattaa tehdä talven aikana.

Lue lisää...

Oliko teksti kiinnostava? Tilaa tulevat blogikirjoituksemme suoraan sähköpostiisi.

Lähetä palautetta

Herättikö blogiteksti jonkinlaisia ajatuksia tai kysymyksiä vai jäikö jotain mielestäsi puuttumaan? Lähetä palautetta alla olevan yhteydenottolomakkeen kautta.