Sisältöluettelo
Mitä revontulet ovat ja missä niitä esiintyy?
Revontulilla tarkoitetaan valoilmiöitä, jotka koostuvat värikkäistä, ”tanssivista” sekä muotoaan muuttavista kuvioista pohjoisella yötaivaalla. Hiljaisilla paikoilla revontulten voi myös kuulla ääntelevän voimakkaasti öisellä taivaalla.
Revontulia on mahdollista havainnoida sitä enemmän, mitä lähempänä maapallon napa-alueita ollaan. Suomessa revontulia esiintyy eniten Lapissa, joka sijaitsee mm. Rovaniemen läpi kulkevan Pohjoisen napapiirin molemmilla puolilla.
Revontulia bongataan ja valokuvataan Suomessa pääosin maan pohjoisosissa, lähellä napapiiriä, mutta tosiasiallisesti niitä on mahdollista havaita koko maassa aina pääkaupunki Helsinkiä myöten.
Revontulet etelänavalla (Aurora australis)
Pohjoisella pallonpuoliskolla havaittaville revontulille on myös vastine maapallon eteläisillä napa-alueilla, ja näitä eteläntulia (aurora australis) havaitaan esimerkiksi Argentiinan ja Australian eteläosissa.
Yksi syy sille, miksi pohjoisessa tavattavat revontulet tunnetaan niin paljon eteläisemmän pallonpuoliskon versiotaan paremmin, johtuu todennäköisesti siitä, että pohjoinen napapiiri on huomattavasti tiheämpään asuttua aluetta kuin eteläinen, minkä vuoksi pohjoisessa on myös huomattavasti enemmän matkailijoita.
Toinen huomioitava asia eteläntulista on se, että niitä ei myöskään havaita niin usein kuin pohjoisessa nähtäviä revontulia.
Yleinen uskomus tiedemiestenkin keskuudessa oli, että auringosta saapuvat varautuneet hiukkaset jakautuvat tasaisesti pohjois- ja etelänavalle. Albertan yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan näin ei kuitenkaan ole, vaan, että suurin osa hiukkasista päätyykin nimenomaan pohjoiselle napapiirille.
Yksi tutkijoiden teorioista tuloksen syistä on se, että maan magneettinen etelänapa on kauempana maan keskiakselista kuin magneettinen pohjoisnapa. Tämä johtaa puolestaan siihen, että napa-alueet reagoivat aurinkotuuleen eri tavalla, mikä puolestaan näkyy esimerkiksi ilmakehän yläkerroksien kemiallisissa tapahtumissa, joihin myös revontulet kuuluvat.
Miten revontulet syntyvät?
Napapiirin lähettyvillä asuville revontulet ovat jo melko tuttuja näkyjä pohjoisen taivaalla. Osa Lapin asukeista on jo niin tottunut tähän valoilmiöön, ettei niiden näkeminen enää edes herätä heissä erityisen vahvoja tunteita. Mutta miten revontulet sitten syntyvät?
Revontulten alkulähteenä toimii aurinko, joka sijaitsee noin 150 miljoonan kilometrin päässä maapallosta. Etäisyys on erittäin pitkä, mikä suojaa maapalloa ja meitä kaikkia auringon kuumuudelta. Tästä huolimatta auringon vaikutukset ulottuvat huomattavasti sen näkyvän pinnan ulkopuolelle ja monella tapaa myös maahan saakka. Myös revontulien juuret sijaitsevat auringossa sekä sieltä lähtöisin olevissa aurinkomyrskyissä, jotka lähettävät voimakkaita varautuneiden aurinkohiukkasten puuskia avaruuden läpi ja kohti maapalloa. Jos Maapallo on suoraan näiden hiukkasvirtojen tiellä, planeettamme magneettikenttä ja ilmakehä reagoivat niihin törmäyksen tapahtuessa.
Kun auringosta lähtöisin olevat, sähköisesti latautuneet hiukkaset ja tomit osuvat maan ilmakehään, syntyy reaktio, joka saa ilmakehään osuvat hiukkaset hohtamaan valoa.
Miten tämä tapahtuu käytännössä? Hiukkaset koostuvat keskusydämestä sekä sitä ympäröivästä elektronipilvestä, joka ympäröi ytimen kiertoradan muodossa. Kun auringosta lähtöisin olevat ladatut hiukkaset osuvat Maan ilmakehään, elektronit siirtyvät korkeamman energian kiertoradalle, kauemmaksi ytimestä ja kun elektroni siirtyy vastaisesti pienemmän energian kiertoradalle, se vapauttaa valon tai fotonin partikkelin, joka saa aikaan valoilmiön.
Sama ilmiö on havaittavissa esimerkiksi keinotekoisesti luoduissa valomainoksissa. Näissä tapauksissa käytetään sähköä vastaavanlaisen reaktion luomiseen. Revontulet toimivat samalla periaatteella – mutta paljon laajemmassa mittakaavassa, mikä mahdollistaa parhaimmillaan koko pohjoisen taivaan valaisimeen.
Revontulet nähdään pääasiallisesti vihreän eri sävyissä olevana valoverhona taivaalla, mutta niillä on usein voimakkaitakin taipumuksia vaihdella. Joskus revontulissa on havaittavissa vivahde vaaleanpunaista väriä ja kaikkein voimakkaimmat valot voivat olla jopa täysin punaisen tai violetin sävyisiä.
Revontuliin ja niiden syntyyn on aina liitetty mystiikkaa ja vanhoja kansantaruja, mutta tieteen ansiosta revontulien synty ei ole enää kovinkaan suuri mysteeri. Vaikka tietoa onkin saatavilla tänä päivänä helposti ja kattavasti, niin siitä huolimatta useat kotimaisetkin matkailijat matkaavat yhä edelleen Lappiin nimenomaan revontulien perässä. Monelle matkailijalle revontulten näkeminen ja kuvaaminen ovat edelleen Lapin loman ehdottomia kohokohtia.
Revontulten syntyyn liittyviin tieteellisiin faktoihin voit käydä tutustumassa toisesta revontuliin keskittyvästä blogitekstissämme.
Revontulten synty todistettu myös tieteellisesti
Kesäkuussa 2021 revontulten synnylle saatiin myös virallinen tieteellinen selitys, kun ympäri maailmaa julkaistiin monia artikkeleja, joissa kerrottiin Yhdysvalloissa laboratoriossa suoritetusta kokeesta.
Näissä artikkeleissa todetaan yhdysvaltalaisten tiedemiesten selvittäneen revontulten syntysyyksi sen, että auringossa tapahtuvat häiriöt, eli aurinkomyrskyt törmäävät maapallon magneettikenttään. Tämä saa aikaan kosmisia aaltoiluja, jotka tunnetaan nimellä Alfvén-aallot, jotka laukaisevat elektronit suurilla nopeuksilla maan ilmakehään, missä ne saavat aikaan valoilmiön, joka tunnetaan meillä revontulina.
”Tämä on ollut yleinen väittämä revontulten synnystä monissa eri teorioissa”, kertoo Iowan yliopiston fysiikan ja tähtitieteen apulaisprofessori Gregory Howes. ”Mutta kukaan ei ollut aiemmin pystynyt todistamaan tieteellisesti, että Alfvén-aallot todella kiihdyttävät elektroneja sopivissa olosuhteissa, mikä saa aikaan vaaditun reaktion.”
Mitä tieteellinen tutkimus todisti?
Vaikka tutkijat olivat jo vuosikymmenien ajan olettaneet, että nimenomaan Alfvén-aallot ovat vastuussa elektronien nopeuttamisesta, laboratoriossa suoritettu tutkimus on viimein antanut tieteellisen todistuksen siitä, mitä monet meistä ovat odottaneet.
”Kukaan ei ollut koskaan ennen oikeasti mitannut tätä yhteyttä elektronien ja Alfvén-aaltojen välillä”, Schroeder kertoi NPR: lle.
Tutkijat käyttivät Los Angelesin Kalifornian yliopiston plasmatieteen laitoksen suurta plasmalaitetta vuorovaikutuksen luomiseen Alfvén-aaltojen ja elektronien välille.
Tällaista tutkimusta olisi ollut mahdotonta tehdä avaruudessa, koska tutkijat eivät pysty ennustamaan tarkasti revontulten esiintymistä, eivätkä siksi olisi voineet ottaa huomioon muita kosmokseen liittyviä tekijöitä.
Tutkijat kertoivat myös, että heidän löydöksensä voivat auttaa ymmärtämään tarkemmin, miten hiukkaset saavat virtaa, sekä antamaan selkeämmän kuvan siitä, miten auringon geomagneettiset tapahtumat vaikuttavat maapallon lähellä olevaan avaruuteen sekä siellä olevaan infrastruktuuriin, kuten satelliitteihin.
Schroederille löytyy tutkimuksesta selkeän hyödyn myös omaan työhönsä.
”Tämä vastaa moniin meitä askaruttaneisiin kysymyksiin.”, hän sanoo. ”Taivaalla ihastusta herättävät revontulet ovat kiehtoneet ihmiskuntaa jo tuhansien vuosien ajan. Olen aina ollut sitä mieltä, että jonkun tietyn ilmiön ymmärtäminen nostattaa arvostusta tätä ilmiötä kohtaan vielä entisestään.”
Tieteellinen todistus on hieno asia myös matkailualalle, sillä nyt voimme antaa asiasta kiinnostuneille vastauksen, jonka tueksi voimme nyt antaa myös virallista tieteellistä näyttöä.
Revontulia nähdään eniten keväällä ja syksyllä
Revontulia syntyy auringon aktiivisuuden ansiosta ympärivuotisesti, mutta niitä on mahdollista havainnoida maan pinnalla ainoastaan silloin, kun taivas on tarpeeksi tumma ja pilvetön. Tästä johtuen revontulikausi Suomessa kestää elokuun lopulta huhtikuun ensimmäisille viikoille saakka.
Revontulien esiintymisen todennäköisyys on parhaimmillaan lähellä syys- ja kevätpäiväntasausta. Tällöin maapallo on sellaisessa asennossa, että aurinko paistaa kohtisuoraan päiväntasaajaan päin ja magneettikenttä on muodoltaan sellainen, että se ohjaa auringosta lähtevät hiukkaset kaikkein optimaalisimmin sekä pohjoiselle että eteläiselle napa-alueelle.
Talvipäivänseisauksen aikoihin maapallon magneettikentässä tapahtuu puolestaan muutoksia, jotka vähentävät hieman revontulien näkemisen todennäköisyyttä.
Syksy on revontulibongaajalle optimaalista aikaa myös siitä syystä, että yölämpötilat ovat tuolloin yleensä siedettävämpiä kuin myöhemmin syksyllä tai talvella, mikä helpottaa esimerkiksi pidempien kuvausretkien järjestämistä huomattavasti.
Talvella kovat pakkaset ja tuuli asettavat paljon haasteita sekä ihmiskeholle että mukana olevalle kamerakalustolle, joista koville joutuvat etenkin kameroiden akut, jotka tahtovat kylmetessään menettää varauksensa huomattavasti normaalia nopeammin. Tästä syystä ilman vara-akkuja toteutetut kuvausreissut saattavat tulla talvella päätökseensä paljon aikaisemmin kuin oli suunniteltu.
Hyödynnä revontuliennusteet ja sosiaalinen media
Mikäli olet kiinnostunut valokuvaamaan revontulia syksyllä, ei kuvaamaan kannata suunnata suinpäin, vaan hyödyntää ennemmin erilaisia revontuliennusteita, jotka antavat luotettavaa dataa siitä, milloin revontulia kannattaa lähteä kuvaamaan. Oma suosikkini tällaisista palveluista on Ilmatieteenlaitoksen revontulet ja avaruussää-palvelu.
Erilaisista revontuliennusteista on mahdollista seurata käytännössä tunti tunnilta, miltä auringon aktiivisuus milläkin alueella vaikuttaa. Ilmatieteenlaitoksen palvelussa punaisena näkyvät pystypalkit ovat hyvä osoitus siitä, että ulos kannattaa nyt ehdottomasti jalkautua. Hyvä puoli revontuliennusteissa on myös se, että ennustuksia tehdään jopa viikkokausiksi eteenpäin. Revontulien havainnoimisesta tai valokuvaamisesta kiinnostuneiden onkin varsin helppo tietää hyvissä ajoin etukäteen, millä viikolla auringon aktiivisuus sekä mahdollisuus nähdä revontulia on parhaimmillaan.
Revontuliennusteiden lisäksi hyvä apu revontulista kiinnostuneille löytyy Facebookista, jossa 18 tuhatta jäsentä sisältävä Revontulikyttääjät-ryhmä jakaa monenlaisia vinkkejä revontulista kiinnostuneille. Kyseessä on erittäin aktiivinen sekä asiallinen keskusteluryhmä, johon liittymistä voin suositella ehdottomasti kaikille revontulista kiinnostuneille.
Revontulten valokuvaaminen
Revontulten valokuvaaminen on suosittu harrastus ympäri Suomea ja kuvauskausi on noin 7-8 kuukauden pituinen. Revontulten kuvaamisessa hyvä puoli on se, että harrastuksessa pääsee alkuun hyvinkin vaatimattomilla välineillä. Tänä päivänä esimerkiksi uusien älypuhelinten kamerat alkavat olla jo niin kehittyneitä, että valokuvaus onnistuu kohtuullisen hyvin pelkällä puhelimellakin.
Mikäli harrastuksesta haluaa kuitenkin nauttia täysillä, kannattaa siihen myös hieman panostaa. Laadukkaalla järjestelmäkameralla, valovoimaisella ja laajakulmaisella linssillä sekä tukevalla kolmijalalla pääsee tämän harrastuksen puolella kuitenkin jo todella pitkälle.
Jos olet kiinnostunut lukemaan revontulien kuvaamisesta tarkemmin, suosittelen tutustumaan keväällä 2021 kirjoittamaani tekstiin, jossa annan yhteensä kymmenen vinkkiä revontulten valokuvaamiseen talvella. Tekstissä käsitellään mm. kuvauspaikkojen etsimistä, kameran asetuksia sekä yleistä välineistöä.
Revontuliin liittyviä nimiä ja uskomuksia
Ennen kuin revontulille saatiin aikoinaan myös tieteellisiä selityksiä, ehti tästä upeasta ja mystisestä valoilmiöstä syntyä monia suomalaiseen kansanperinteeseen liittyviä uskomuksia.
Suomen kielessä sana “revontulet” viittaa vanhaan uskomukseen, jonka mukaan tuntureilla juokseva tulikettu aiheuttaa revontulet huiskimalla hännällään kipinöitä pohjoiselle taivaalle.
Revontulia on Suomessa kutsuttu myös monilla muilla nimillä. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi “Rutjat” ja “Ruijan valkea”, jotka ovat Etelä-Pohjanmaalla syntyneitä nimityksiä.
Pohjois-Hämeessä on puolestaan ollut tapana puhua “välyjen palamisesta” tai “pohjasen välyämisestä”. Lapissa revontulet on puolestaan tunnettu nimellä “taivaanvalkeat” tai ”taivaantulet”.
Myös Kalevalassa viitataan revontuliin, mutta itse revontuli-sana ei ole tässä yhteydessä ollut käytössä. Kalevalassa revontulia on kutsuttu sen sijaan ”Pohjojan porteiksi”. Suomessa revontulista on käytetty myöskin nimitystä “pohjanpalo”, joka muistuttaa kaikkein läheisimmin englanninkielistä termiä “northern lights”.
Lapissa eläneet saamelaiset ovat aina suhtautuneet revontuliin suurella kunnioituksella. Saamelaisten uskomusten mukaan revontulille ei kannata viheltää, sillä tämä tuo mukanaan epäonnea. Kyseinen uskomus liittyy revontulten kunnioittamiseen, sillä vanhojen kansantarujen mukaan revontulet ovat taivaalla vaeltavien kuolleiden sieluja tai peräti jumalia.
On lisäksi uskottu, että revontulille ei saa myöskään vilkuttaa, sillä tämä voi saada ne hyökkäämään maata kohden ja viedä vilkuttelijan mennessään. Naisten ei tule myöskään mennä revontulten aikaan ulos ilman päähinettä, sillä revontulet saattavat tässä tapauksessa napata kiinni naisen hiuksista ja viedä tämän mukanaan.
Suomalaisen vanhan kansan mukaan revontulten alla siitetty lapsi on puolestaan erityisen onnekas.
Euroopassa revontulia tavataan Pohjolan lisäksi esimerkiksi Skotlannissa, jossa revontulet on mielletty taivaalla tanssiviksi iloisiksi miehiksi, eli ”merry dancereiksi”.
Aina aika-ajoin revontulet näyttäytyvät myös Manner-Euroopan puolella. Harvinaisten esiintymisten vuoksi niitä on kuitenkin usein pelätty. Keskiajan Euroopassa punaisena loimottavia revontulia tulkittiin kauhunsekaisin tuntein, ja niiden uskottiinkin ennustavan sodan puhkeamista.
Muinaisajan Kiinassa ajateltiin puolestaan, että revontulet olivat lentävän lohikäärmeen tuottama tulinen henkäisy, joka levittyy pohjoiselle taivaalle.
11 usein kysyttyä kysymystä ja vastausta revontulista
Revontulet tunnetaan napapiirien ehkäpä kaikkein kuuluisimpana yksittäisenä ilmiönä, johon liittyy myös monenlaista mystiikkaa sekä valtava määrä usein kysyttyjä kysymyksiä. Tässä osiossa vastaamme yhteensä yhteentoista usein kysyttyyn kysymykseen revontulista.
Miten revontulet syntyvät ja mitä niillä tarkoitetaan?
Revontulet syntyvät, kun auringosta lähteneet elektronihiukkaset törmäävät Maan ilmakehään, jossa ne aiheuttavat törmäysreaktion yhdessä happi- ja typpiatomeiden kanssa. Törmäysreaktion seurauksena syntyy valona purkautuvaa energiaa, joka näyttäytyy puolestaan maan pinnalla revontulina.
Revontulet ovat yleisiä maapallon molemmilla napa-alueilla sekä niiden tuntumassa. Tämä johtuu siitä, että hiukkaset ohjautuvat tehokkaimmin nimenomaan näille alueille Maan magneettikentän ohjaamana.
Mitä on aurinkotuuli?
Aurinkotuulella tarkoitetaan auringon koronasta lähtöisin olevaa hiukkasvirtaa, joka pakenee auringosta poispäin ja muun muassa kohti maata. Aurinkotuuli muodostuu pääasiallisesti protoneista ja elektroneista. Tällaisista sähköisesti varautuneista hiukkasista koostuvaa kaasua kutsutaan nimellä plasma.
Miksi revontulia ei näy päiväntasaajalla?
Syy siihen, miksei revontulia näy tasaisesti ympäri koko maapalloa, johtuu maantieteellisen ja magneettisen akselin poikkeamisesta toisistaan, ovaalit nimittäin liikkuvat Maahan nähden. Tämä ajaa auringosta maata kohti ajautuvia hiukkasia nimenomaan napa-alueille, joissa revontulet myös syntyvät. Myöskään vuorokaudenajat eivät ole tasa-arvoisia revontulien esiintymisen suhteen, vaan revontulinäytelmät näkyvät yleensä alkuillasta, noin klo 21-22.
Mihin aikaan vuodesta revontulia näkyy?
Revontulia on mahdollista nähdä elokuun lopulta aina huhtikuun puoliväliin saakka. Eniten revontulia esiintyy syksyllä sekä alkukeväästä maaliskuussa. Nämä ajankohdat ovat ihanteellisia siitä johtuen, että kevät- ja syyspäiväntasauksen aikaan maan asento mahdollistaa aurinkotuulen optimaalisen osumiskulman maan magneettikehään.
Milloin revontulia näkyy kaikkein eniten?
Revontulia esiintyy melko tasaisesti ympärivuotisesti, syksy ja kevät ovat kuitenkin hieman talvea ja kesää aktiivisempaa aikaa. Kesäaikaan yöt ovat koko Suomessa liian valoisia revontulten havaitsemiseen valoisalla taivaalla. Siksi revontulikausi päättyykin noin huhtikuun puolivälissä. Kellonajoista noin pari tuntia puolenyön molemmin puolin on yleensä optimaalisinta aikaa, mutta monet revontulien kuvaajat saattavat kytätä parasta rakoa jopa kokonaisen yön ajan.
Näkyykö etelänavalla revontulia?
Vaikka revontulet tunnetaankin yleisesti ottaen nimenomaat pohjoisen napapiirin ilmiönä, mutta sama ilmiö esiintyy myös Etelänavalla. Revontulten, eli Aurora borealisin lisäksi myös eteläisen pallonpuoliskon Aurora Australis ovat myöskin parhaimmillaan erittäin kauniita. Etelänavan osalta revontulten näkemistä kuitenkin rajoittaa se, että asutusta ei noilla alueilla ole vastaavaa määrää kuin Pohjoisen napapiirin tuntumassa.
Millä nimellä revontulia kutsutaan Etelänavalla?
Pohjoisella pallonpuoliskolla revontulia kutsutaan nimellä Aurora borealis, eteläisellä napapiirillä ilmiö kulkee puolestaan nimellä Aurora Australis. Nimi viittaa vahvasti Australiaan, joka on yksi niistä maista, joissa eteläisiä revontulia on mahdollista havainnoida.
Ovatko revontulet vaarallisia?
Mystisestä ja monien kansantarujen värittämästä maineestaan huolimatta revontulet eivät aiheuta minkäänlaista haittaa tai vaaraa ihmisille. Ainoa revontulista syntyvä ”konkreettinen tuotos” ovat taivaalla näkyvät valot, mutta niistä ei ole sinällään minkäänlaista haittaa, vaan kyseessä on pelkästään luonnon tarjoama mykistävä valoshow, josta voi nauttia täysin huoletta.
Näkyykö revontulia muualla kuin Lapissa?
Suomen osalta revontulia on nähtävissä eniten Pohjois-Lapissa Kilpisjärven leveyspiirin tuntumassa. Revontulia esiintyy kuitenkin kaikkialla Suomessa. Aivan eteläisimmässä Suomessa, Helsingin tienoilla ainoastaan yksi yö kuukaudessa on tilastojen valossa mahdollinen revontulten havaitsemiseen.
Mikä on revontulien yleisin esiintymismuoto?
Revontulten kaikista esiintymismuodoista kaikkein yleisin on ns. vyömäinen muoto. Niillä on jatkuva tai lähestulkoon jatkuva alareuna ja ne ovat levittyvät yleensä itä-länsisuuntaisesti ulottuen horisontista toiseen. Vyömäiset revontulet voivat esiintyä joko homogeenisina, säteittäisittäisinä tai juomuisina.
Minkä värisiä revontulet ovat kaikkein yleisimmin?
Revontulien monista väreistä kaikkein yleisin on vihreä, joka on lähtöisin elektronien virittämistä happimolekyyleistä. Vihreän värin aallonpituus on 557,7 nm (nanometri, 10-9 m). Joskus vihreän väriset revontulet voivat näyttää keltaiselta sekä paljain silmin että myöskin kameralla, mutta kyseessä on kuitenkin sama vihreä.
Lähde revontulijahtiin Ranualla
Revontulten näkeminen ja niiden valokuvaaminen ovat pimeinä kuukausina erittäin suosittuja aktiviteetteja. Etenkin ulkomaiset turistit matkustavat Lappiin monesti jopa lähestulkoon pelkästään revontulet nähdäkseen.
Ranualla revontulia on mahdollista jahdata monin eri tavoin ja mikä parasta: luonnon valoshowta on mahdollista ihailla jopa aivan kylän keskustan tuntumassa. Ranualla katuvalot sammuvat nimittäin arkisin kello 23 jälkeen, jolloin valosaasteesta ei pääkatujen ulkopuolella ole tietoakaan.
Revontulten bongaaminen on lisäksi mahdollista yhdistää erilaisiin luontoaktiviteetteihin. Ranualla voit lähteä etsimään revontulia ohjatusti lumikengillä, moottorikelkalla tai tunnelmallisen suomenhevosreen kyydissä. Kaikki aktiviteetit ovat varattavissa sekä majatalomme vastaanoton kautta. Aktiviteettien järjestämisestä vastaavat paikalliset yritykset Lapland Adventure & Hunting, Ranuan Hevospalvelut Oy ja Ranuan eläinpuisto.
Yrityksemme omana erikoisuutena on liikuteltavan lasi-iglun siirtäminen valosaasteettomaan paikkaan. Iglun siirron voi tilata meiltä talvisin lisäpalveluna 50 euron kertahintaan.
Lähteet ja aiheesta muualla: VR | Meteorologin vinkit revontulien näkemiseen Lapland.fi | Revontulibongaajan muistilista YLE | Kuuntele revontulten ääniä Ilmatieteenlaitos | Revontulet Expedia | Revontulien jäljillä
